Se on varma, että kun sanon opiskelevani politiikkaa, niin seuraava kysymys on: "Tuleeko susta sitten poliitikko?" Tai vaihtoehtoisesti: "Arkadianmäellekö aiot?"
Ja minä vastaan aina, että en. Toivottavasti minua ei siellä nähdä.
Myöskin, poliitikan opiskelu ja sen harjoittaminen ovat oikeasti kaksi aivan eri asiaa.
Olen halunnut opiskella politiikka tosi pitkään. Kun pääsin filologioista ohi, niin politiikka oli vastassa. Ideana oli aina se, ja vieläkin on, että voisin ymmärtää miksi valtiot ja ihmiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Miksi Lähi-itään ei saada rauhaa? Miksi Yhdysvalloissa poliittinen järjestelmä on niin jakautunut? Lisäksi minua kiinnostaa poliittinen puhe. Kuinka ihmiset muotoilevat sanottavansa ollakseen vakuuttavia.
Näitä kaikkia olen saanut opiskeltua täällä. Selviä vastauksia ei minulla ole, koska sellaisia ei ole. Kurssit ovat todella mielenkiintoisia.
Paitsi yksi.
(Tietenkin.)
Introduction to Political Study.
(Sori, en jaksa kääntää. Ja on varmaan aika selkeä.)
Tällä kurssilla käydään läpi poliittisen ajattelun klassikkoteoksia. Juuri niitä, mitä ajattelin haluavani lukea, mutta oikeastaan vain haluaisin tietää mitä he sanovat että voisin esittää olevani viisas.
Pyh.
Ne tekstit on usein erittäin tylsiä ja vaikeaselkoisia.
Nyt on Michel Foucault'n vuoro.
Siinäpä vasta vaikeaselkoinen heppu.
Mutta hyvähän nämä on tietää.
Hyvä tietää, miten Foucault on määritellyt vallan ja miten se eroaa Lukesista.
Jep.
Oih.
-----------------------------------------------------------------------------------------
PS. Sauli Koskinen oli ollut Lambertin kanssa Vanity Fairin Oscar-bileissä. Oli Peoplen kuvissa. Jotenkin jännä nähdä suomalainen siellä... Mitäköhän Koskinen tekee, jos eroaa Lambertin kanssa. Tuleekohan maitojunalla kotiin?