53+54+55+56/100 päivää

Niin kuin aina ennen matkalle lähtöä,

eilen minua väsytti

5000 sanan esseellä voi olla sellainen vaikutus

mutta minua ei nukuttanut. 

Mietin vain tämän päivän tehtäviä.

Milloin syödä aamiainen, että on tarpeeksi nälkäinen

tarpeeksi ajoissa että voi syödä myös lounaan nälkäisenä

ennen kuin lähdetään bussille?

Milloin voin pukea lentovaatteet päälle?

Pakattiinko kaikki?

Rupeaako satamaan vettä?

Pitääkö ottaa sateenvarjo mukaan?

Toivottavasti ei.

Ja siksi heräsinkin jo klo 7.

Ja katson Greyn Anatomiaa.

Uusi jakso!

Suomeen!!

49+50+51+52/100 päivää

Heeeiii...

Tässähän ollaan jo yli puolen välin!

Niin, kyllähän tosta välistä jäi yksi päivä.

Ja mun systeemissähän se tarkoittaa tällaisia neljän päivän postauksia.

Hieno järjestelmä.

Täytyy myöntää.

Heh.

Kandin jälkeen tehtävänä oli vielä kaksi esseetä.

Yksi on tehty, se pienempi.

Vähän oli hankaluuksia kirjoittaa 2500 sanan essee ja saada siihen kaikki tärkeä, 

kun edellinen oli 10 000 sanaa.

Tosin nyt kun edessä on se 5000 sanan essee,

niin paljon mieluummin kirjoittaisin 2500 sanaa.

Never happy.

Tosin todella iloinen kun tämä essee on tehty ja pääsee lomalle.

Vähän pitää ruveta kokeisiin jo lukemaan silloinkin, 

mutta se on paljon kivempaa kuin esseet.

Lomaan 4 päivää aikaa.

Kohta, kohta.

Laskenta on jo muuten aloitettu.

Ruoatkin on täällä suunniteltu, ettei mitään jää jääkaappiin homehtumaan.

Eväät lennolle on tiedossa.

Bussiliput ostettu jo aikoja sitten.

Perjantai-aamuna vaan tv-sarjat tablettiin, että voidaan koneessa katsoa niitä.

Good times.

Mutta nyt vielä tämä yksi essee.

47+48/100 päivää

Tänään on ollut välipäivä.

Tiedättekö miksi tänään on ollut välipäivä?

Ja nyt unohtuu kielioppi - pitäisikö olla pilkku tiedättekö-sanan jälkeen?

Tänään on ollut välipäivä, koska eilen tuli kandi valmiiksi (!) 

ja vasta huomenna alkaa toisten esseiden kirjoitus.

Kandi on tehty!

Välipäivän kunniaksi olen vähän pakkaillut.

Meillä on enemmän tavaraa, mitä tuodaan Suomeen kuin omia juttuja.

Koskaan en ole matkustanut näin vähillä omilla vaatteilla.

Mukana on vain lentovaatteet ja vähän tarpeellisia.

Onneksi on sama koko kuin äidillä.

Helpottaa meinaan aivan hirveästi.

Toinen on kylläkin paljon paremmassa kunnossa,

ja se en ole minä,

mutta vaatteet sopii kummallekin.

Viikon päästä on kaikki tämän vuoden esseet tehty.

No viikon ja parin tunnin päästä...

Ja kaikki tämän tutkinnon esseet.

Sitten enää jäljellä kaksi koetta.

And we're done!

Tästä aiheestahan voisi pohtia jos tovinkin, mutta jos ei kuitenkaan nyt...

Jos nyt kuitenkin hyvää yötä!

45+46/100 päivää

Mulla on nykyään tapana, että pitää koko ajan seurata jotain sarjaa.

Ei siis 24h, mutta tauoilla pitää olla katsottavaa.

Katsoin tuossa Frendit uudelleen ja nyt on menossa Nanny.

Maggie on menossa naimisiin ja Maxwell vähän kauhistelee, 

kun tytär menee naimisiin niinkin nuorena.

Kun hän kuitenkin ymmärtää, että Maggie on oikeasti rakastunut, 

hän sanoo että Maggiestä tulee kaunis morsian.

Ja siitä se sitten lähtikin.

Ihan kuin populaarikulttuuri kiinnittäisi enemmän huomiota juurikin niihin häihin.
Miten niin ihan kuin...

Puhutaan millainen morsian ihmisestä tulee tai millainen sulhanen, 

muttei niinkään siitä, mitä tapahtuu häiden jälkeen.

Millainen vaimo naisesta tulee? 

Millainen aviomies miehestä?

Ja sitten se kielellinen kysymys:

miksi naimisiin menneelle naiselle on suomen kielessä erillinen sana (vaimo), 

mutta naimisiin menneelle miehelle sana pysyy samana (mies)?

Tietenkin siihen voidaan lisätä avio eteen, mutta asia ei kuitenkaan muutu.

Kaikki elokuvatkin loppuu häihin.

Mutta mitäs häiden jälkeen?

Kuitenkin se häiden jälkeinen aika on paljon pidempi (ja tärkeämpi!)

kuin itse häät.

43+44/100 päivää

Olen tänä keväänä miettinyt ajankäyttöä.

Kandista stressaaminen ja sen kirjoittaminen on saanut minut vihdoin huomaamaan,

että asioihin löytyy aikaa.

Olen enemmän käyttänyt aikaa stressaamiseen kuin itse tekemiseen.

Monta asiaa olisin ehtinyt tehdä, jos vain olisin tehnyt.

Enkä miettinyt tekemistä.

Kandi on myös luistanut hyvin, kun olen vain tehnyt.

Ja V varmistanut, etten ole livahtanut Youtubeen tai muualle.

Kotona olikin parempi opiskella kuin koulussa.

Whoda thunk it?

Vasta kolmannen vuoden keväällä olen tämän älynnyt.

Wuhuu.

Onneksi on vielä maisteri jäljellä, niin voi tätä uutta oppimaa käyttää vielä hyväkseen.

Ettei nyt ihan turhaan..

Nyt menen kuitenkin nukkumaan, että huomenna jaksaa herätä

ja olla ahkera.

Ollaan siis näin lähellä loppua!

41+42/100 päivää

Kahden viikon päästä istutaan autossa matkalla kohti Kuopiota.

Jes.Jes.Jes.Jes.

Mutta vielä tänään olen kiitollinen 

niinkin pienestä asiasta kuin rahan riittämisestä 

pitkälle ruokakaupassa.

Saatiin postissa pari alennuskuponkia ruokakauppaan missä ei yleensä käydä.

Kärryyn mahtui vaikka mitä!

Ah, ne elämän pienet ilot!

39+40/100 päivää

Tänään kauppareissulla.

37+38/100 päivää

Uusi viikko, uudet kujeet.

Tai sitten uusi viikko ja vanhat kujeet.

Viimeisten koulupuserrusten melkein lamauttamana, 

haluan taas listata asioita, joista olen kiitollinen.

Olen kiitollinen miehestä, joka puskee minua eteenpäin.

Olen kiitollinen modernista teknologiasta. 

Asiahan on kakspiippuinen juttu, kuten ukkini sanoisi,

mutta enemmän teknologiasta on hyötyä kuin haittaa.

Haittakin tulee vain silloin, kun ei enää itse hallitse käyttöä.

Olen kiitollinen siitä, että tämä vuosi on kohta ohi.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut opiskella siellä missä olen.

Olen kiitollinen tästä 100 päivän haasteestani, sillä se saa minut ainakin joka toinen päivä 

pysähtymään ja miettimään.

Mukava pikku rituaali.

35+36/100 päivää

Ajatuksia.

1. Backstreet Boys livenä oli mahtava. Mikä show! Oikeasti.

They know what they're doing.
Love.Them.

2. Kun katsoo Frendejä tarpeeksi, niin huomaa ärsyttäviä juttuja.

Oikeastaan pätee kaikkiin tv-sarjoihin.

Okei, ehkä ei Golden Girls.

Mutta Frendeissä vitsit on vanhoja eikä enää toimisi nykyään.

And yet, I watch.

3. Eilen konsertissa sanoin pari kertaa, että olen kyyninen.
Katsoin äsken määritelmän siitä sanakirjasta:
Kylmä, häikäilemätön, säälimätön, julkea, pilkallinen,
välinpitämätön, kylmä, epäuskoinen, tunteeton, nihilisti.
Noilla sanoilla en itseäni kuitenkaan kuvailisi.
Kutsuin itseäni kyyniseksi, kun BSB:n lämppärit
ja välillä BSB...
kehuivat kehumistaan Lontoota ja faneja.
Kaikki oli juuri niin hienoa täällä.
Mietin vain, mitä sanotte muissa kaupungeissa?
Kehutte niitäkin.
Se ei kuulostanut aidolta.
Ehkä mulla vain on aika korkea raja siinä, mitä otan todesta.
Varsinkin kehuissa.
Turhaa ei tartte sanoa.

4. Ei sillä, etten olis huutanut kurkkuani kipeäksi konsertissa, kun BSB puhui yleisölle.
Ja laulanut huutanut lauluja bändin kanssa.
Kuten muutkin 20 000 katsojaa.
On se kyllä aivan uskomatonta, että BSB saa myytyä o2-hallin kaikki 20 000 lippua vieläkin.
Ne on ollut kasassa 20 vuotta!
Aivan huippua.
Ja ne on paljon parempia nyt!

33+34/100

Nyt onkin vähän hankalampaa.

Maaliskuussa oli helppo seurata mones päivä sadasta oli menossa, 

kun ne vastasi itse päiviä.

Nyt huhtikuussa ei kuitenkaan palata yhteen, kahteen ja kolmeen.

Nyt on jo 33+34 päivää!

32 hyppäsi mattimyöhäsena aiempaan postaukseen.

Huhtikuu on hyvä kuu.

Kandi ja esseet ohi.

Yhdestä yliopistosta tulee vastaus.

Se nyt voi olla hyvä tai huono juttu...

Ja pääsee Suomeen.

Täällä kirjastossa kun istuu ja yrittää kirjoittaa järkevää tekstiä siitä,

miksi 67 ja 73 sodat vahvisti USAn identiteettiä ja USA-Israel suhdetta,

niin Suomi kuulostaa oikein mukavalta.

Loma kuulostaa erittäin mukavalta.

Aihe on kylla mielenkiintoinen, jotenkin vain olen hukassa sen rakenteen kanssa

ja silloin ei mikään onnistu.

Onneksi paljon on sanoja jo kasassa

ja teoria melkein tehty.

Loppu näkyy tuolla jossain.

*****************

Huomenna on bäkkäreiden konsertti (!!!?!!).

Koko viikon olen ollut innoissani.

Bäkkärit livenä. 

Lifelong dream.

Koskaan en uskonut, etta tämä tapahtuisi.

Ja lauantaina aukeaa vihdoin ja viimein olympiapuisto.

Took long enough.

Ainakin on selvää, minne mennään sunnuntaina lenkille.

28+29+30+31+32/100 päivää

Oho.

Siis OHO.

Eilen illalla sängyssä muistin, etten ollut muistanut kirjoittaa blogiin eilen mitään.

Ja eilen oli pariton päivä. 

Eli blogipäivä.

Ja nyt kun menin katsomaan, 

niin apua,

viimeinen teksti oli 27. päivältä.

Hups.

V jo ehdotteli, ettei ehkä 100 päivää onnistu multa.

Juu, vähän olen sääntöjä muunnellut.

Mitä sääntöjä?

Tää oli kokonaan mun juttu.

I make the rules!

Viimeiset neljä päivää?

Kandi.

Työnhakua.

Haastatteluita.

Esseetä.

Yksi koulupaikka.

Jep.

Brysseli voi olla myös tuleva asuinpaikka!

Tai siis Leuven.

Wuhuu!