 |
| via |
Siis Bäkkärit.
Minkäs sille mahtaa.
Ne vaan on niin...mitä ne on?
Tuttuja.
Turvallisia.
Hyviä.
Kyllä.
Hyviä.
Huippuja.
Olisittepa nähneet mut parikyt minuuttia sitten.
Melkein sama reaktio kuin jos olisin ollut konsertissa.
Tosin vähän hiljempaa.
Mutta tästä lisää kohta.
Palataan vähän ajassa taaksepäin.
Ei kauas.
En ole kuunnellut musiikkia pitkään aikaan.
En ole tutustunut kehenkään uuteen mielenkiintoiseen ja vanhat eivät ole kiinnostaneet.
Mutta sitten Bäkkäreiltä tuli uusi levy:
In a World Like This.
Jenni vuodelta 2000 palasi takaisin.
Kuuntelin levyn monta monta kertaa lävitse ja nyt tekee mieli kuunnella uudestaan.
Iz goooooood.
Innostuin myös kuuntelemaan kaikkia vanhoja levyjä myös.
Siis Bäkkäreiden.
Jes.
Ja nyt tähän iltaan.
Katsottiin This is the End -leffa.
(spoiler alert!!)
Leffan pointti on se, että näyttelijät näyttelevät "itseään" maailmanlopun tilanteessa.
Leffa alkaa ihan normaalisti ja sitten tulee loppu.
Alussa saadaan jo vähän Bäkkäriä, mutta lopussa...oi, se loppu!
(siis ihan oikeasti, jos kiinnostaa katsoa leffa, niin älä lue eteenpäin, mutta ihan pakko on kertoa!)
Kun lopussa päähahmot pääsevät taivaaseen, heille kerrotaan että he voivat toivoa mitä tahansa ja he saavat sen.
Toinen toivoo segwayn ja saa.
Toinen toivoo jotain muuta.
Ihmiset siirtyvät, kun muita henkilöitä tulee esiin.
Heidät näytetään vain takaa päin, mutta yksi pää näyttää niin Brian Littrell'tä, etten voi edes uskoa.
En luota uskoa.
Oikeastiko? Oikeastiko Backstreet Boys tulee esiin? Oikeastiko???
Kyllä.
Everybody alkaa soimaan ja siinä he ovat.
Kaikki viisi.
Ja minä nousen istumaan sängyllä ja pomppimaan musiikin tahtiin.
V katsoo minua kuin hullua.
Ette arvaakaan, miten innostuin siitä, että leffa loppui Bäkkäreihin.
Bäkkäreihin.
Koreografioidut tanssit.
Kaikki viisi samassa rytmissä, samat askeleet.
What's not to like??
Jos asuttais omakotitalossa, niin desibelit olis noussu mulla aivan varmasti korkeammalle.
Tai jos olis oma asunto, ei jaettu.
Siis Bäkkärit.
Vieläkin olisi unelma päästä konserttiin kuuntelemaan ja katsomaan.
Niin unelma.
Kun tykkää, niin tykkää.
Ja minä tykkään Bäkkäreistä!
