Koko kesä on mennyt hujauksessa.
On ollut hankala ottaa hetkestä kiinni, kun on koko ajan miettinyt tulevaa.
Kuitenkin silloin, kun osaa ottaa hetkestä kiinni, nauttii siitä eniten.
Tietenkin.
Dhaa-a.
Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä.
Kouluun on rahaa.
Metroon on rahaa.
Selviämme.
Olo on keventynyt.
Töissäkin ilmeni, että minua ei olekaan laitettu töihin lukuvuoden ensimmäisenä päivänä.
Huh.
Aivan kuin elämä hymyilisi jälleen.
Ei sillä, että se ei olisi hymyillyt muulloin tänä kesänä.
Huolet vaan ovat vähän sitä peittäneet.
Seurauksena minulla on ollut aivan huikea koti-ikävä.
Siis remppaaminen mökilläkin tuntui jossain vaiheessa mukavalta.
Oikeastaan niin se tuntuu nytkin.
To be continued...
