27.3.2014

26+27/100 päivää

Pesin tänään ikkunat.
Ne menee meillä aivan hirveän likaiseksi.
Siis koskaan en ole nähnyt ikkunoiden likaantuvan niin helposti.
Okei, viimeksi pesin ne joulukuussa, 
mutta ei tollaista kerrosta likaa tullu Tottenhamissa eikä Suomessakaan.

14. kerros ja kaksi päätietä lähellä varmaankin vaikuttaa asiaan.

Nyt kun herää, niin ei tartte ihmetellä onko siellä sumuista 
vai johtuuko vain ikkunoista.

Säästä puheenollen...
Lämpötilan pitäisi nousta viikonloppuna ja ensi viikolla +20 asteeseen.
Ai, miten ihana sää viettää päivät sisällä kandin parissa.
Voi vitsi!

Ennen kuin rupean taas valittamaan, mietitään positiivisia.

Tänään lähti vika kouluhakemus menemään.
Huh.
Pesin ne ikkunat.
Voin keskittyä nyt kandiin kokonaan.
Kohta mennään Suomeen.

Se huhtikuun 25. 
Odotan sitä kuin kuuta nousevaa.


25.3.2014

24+25/100 päivää

Hei hei hei.

Opiskelua.
Stressailua.
Työhakemuksia.
Stressailua.
Hakemuksia.
Stressailua.

Tuntuu, että intohimo politiikasta, historiasta, koulusta on hävinnyt jonnekin kauas kauas kauas.
Niin se kyllä onkin.
Kauas stressailun taakse. 
Kunhan tää vuosi on ohi.
Siis kunhan tää vuosi on OHI.

Tuossa lähiaikojen mantra.

Kunhan tää vuosi on OHI.

Ja vuodella tarkoitan tietenkin kouluvuotta.

OHI.

23.3.2014

22+23/100 päivää

Viime viikko oli vika kunnon luentoviikko.
Nyt alkoi siis kevätloma.

Sitähän se ei kuitenkaan ole.
Nyt on viimeisen puserruksen aika.
Kandi ja kaksi esseetä.

Ne, ja yksi kouluhakemus ovat vain mielessä.
Kokeet tulevat sitten toukokuussa.
Sitten pitkän ajan päästä.
Näin pitää ainakin ajatella.
Pakko.
Pakko lokeroida asiat, että pysyy hallinnoimaan tilannetta.

Nyt on kyllä aika jännittävät ajat menossa.

Vika varma kevät Lontoossa.

Kohta on kandidaatin tutkinto valmis.

Hakupapereita on mennyt eri yliopistoihin,
mutta ei voi tietää josko pääsee sisälle.
Pitäisi päästä, mutta niin sanoo jokaikinen hakija.
En vain minä.

Työhakemuksia lähetetty.

Entä jos ei päästäkään yliopistoon jatkamaan?
Jäädäänkö tänne töihin?
Suomeen?
Hollantiin?
Saksaan?
Minne?

Kaikki on tällä hetkellä erittäin auki,
vaikka niin varmasti puhutaan Hollantiin muutosta.

Tilanne, jossa kaikki on auki, on uusi.
Minulla oli niin selvät suunnitelmat ennen. 
Tietenkin ne muuttui jo heti lukion jälkeen...
Mutta silloinkin oli suunnitelma.
Tiesin,
mitä halusin.

Nyt tiedän suunnan.
Tiedän, että haluan maisterin tutkinnon.
Suunta, jonka tiedän, on erittäin laaja.
Laaja.
Vaihtoehtojen määrä on kasvanut eksponentiaalisesti.

Oli helpompaa, kun oli suunnitelma.
Nyt tulee enemmän ajalehtimista,
eikä se ole se parhain mahdollinen tilanne.
Ei ainakaan minulle.

******

Siis miten nää jutut päättyy aina näin surullisesti?
Tai ei aina.
Eihän?
Mutta tää ainakin.

Tänään oli sitä paitsi hyvä päivä.

Työhakemuksia lähti.
Tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita on tehty ja puhuttu.
Motivaatiokirje on tehty ja liitetty hakemukseen.
Se oli kyllä päivän kohokohta.
Motivaatiokirjeet ovat aivan hirveitä.
Varsinkin silloin, kun pitää kirjoittaa 700-1500 sanaa.
Kuka jaksaa lukea?
On siinä rekrylle hommaa...

Tänään oli hyvä päivä.

Ja nyt nukkumaan.

Ai niin!

Eilen löytyi mulle kengät.
Kahdet.
Halvalla.

Ja taas yksi plussa Lontoolle.
Halvat vaatteet ja kengät.

Mutta nyt mä höpisen.
Mutta älkää kertoko V:lle.
Ei tarvii tietää, että myönsin höpiseväni.
Shhh.



21.3.2014

20+21/100 päivää

Aloitin tämän 100 päivän kirjoittelun aikeenani kirjoittaa jostain jotain joka päivä.
Kuten näkyy, uusi kirjoitus ilmestyy vain joka toinen päivä.
Mulle käy näin.

Toinen asia, mikä oli mielessä silloin 1.3. oli kiitollisuus.
Voisin 100 päivän ajan mahdollisesti miettiä, mistä olen kiitollinen.

Tai silloin taisin puhua enemmän onnellisuudesta, 
mutta kiitollisuus ja onnellisuus kulkee kyllä käsi kädessä.

Ensimmäinen kirjoitus koski ainakin kiitollisuutta.
Tänään on ollut pitkä päivä, joten ajattelin tänään olla kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä,
että kouluvuosi lähenee loppuaan
että pääsen reilun kuukauden päästä Suomeen
että kesä on tulossa
että tänä vuonna meillä ei ollut asunnossa jäätävän kylmä
että on Whatsapp
ja olen kiitollinen siitä,
että voin nyt mennä sänkyyn peiton alle ja katsoa jakson Greyn anatomiaa.

Hyvää yötä!

19.3.2014

18+19/100 päivää

On löytynyt rytmi.
Siis tänne kirjoittamiseen.
Joka toinen päivä löytyy asiaa. 

Tänään kävin 9 kilsan lenkillä.
Jes.
Olen päättänyt käydä nyt lenkillä useammin.
Voisi ajatella, että hullua nyt, kun on niin hirveästi kouluhommia,
mutta siitä vaan saa energiaa niin hyvin.
Ja jos ei menisi lenkille, niin johonkin muuhun se aika tulisi kuitenkin käytettyä.
Eikä välttämättä kouluun...
Hups.

Ootteko katsonut sitä ylen Au pairit Lontoossa -ohjelmaa?
En kyllä tiedä, mitä oikein sanoa.
No okei, siihen on haettu tietyllä mielellä ihmisiä,
se leikataan tietyllä tavalla,
ja jostainhan niitä tarinoita pitää saada.
Mutta silti.
Really?
Really people?

Ei muuta.

Jenni out.



17.3.2014

16+17/100 päivää

Tämä on ollut raskas kevät.
Ymmärrettävistä syistä.
Kaikki tuntuu painavan päälle ja mun reaktio on monesti 
olla tekemättä mitään.

Jätän myöhemmäksi ja myöhemmäksi.

Ja se on raskasta.

Tänään menin ajoissa kirjastoon, vaikka jo lähtiessä tuntui pahalta.
Päähän koski.
Vähän ehkä ahdistikin.
Väsytti.

Olin kirjastossa tunnin ja lähdin.
Kävin katsomassa löytyisikö veljen kenkiä, mutta ei.
Netti palveli tällä kertaa paremmin.

Tulin kotiin ja lähdin lenkille.
Oli pakko vain päästä kävelemään.
Se auttaa rauhoittumaan ja siitä saa energiaa.

En tykkää kävellä aina samaa reittiä.
Haluan jotain uutta nähtävää joka kerta.
Tai silloin on ainakin kivempi kävellä, kun on uusia näkymiä.

Tai ehkä en ole löytänyt sitä huippua reittiä.
Ei ihme. 
Ghetosta harvemmin löytyy.

Nyt on parempi olo ja esseekin on edennyt.
Huomenna onkin sitten vikat luennot.
Vielä on muutama loman jälkeen, kun on pitänyt siirtää,
mutta nyt on meneillään vika oikea kouluviikko täällä.

Vau.

Uudet kuviot odottaa syksyllä ja täytyy myöntää -
onneksi alkaa!

15.3.2014

14+15/100 päivää

SUOMEEN!
Nanananananananananananananana
SUOMEEN!

Lennot on varannut ja into ei kun vain nousee.
Sitä ennen vain on selvittävä
parinkymmenen tuhannen sanan kirjoittamisesta ennen sitä.
Mutta voi kun se on tehty. 
Deadline on 24.4.
Silloin pitää viimeisenkin esseen olla tehty.

Ja kun se on tehty, niin voi alkaa loma.
Juu, kyllä kokeet odottelee siellä toukokuun puolella
ja niihin pitää lukea.
Aikataulutus vaan riippuu täysin siitä, milloin kokeet ovat.

Jos heti 9.5. on koe, niin sitten voi olla vähän heikompi lomafiilis Suomessa.
Takaisin kun me lennetään 7.5.
Jospa kuitenkin tänä vuonna kokeet olisi ajoitettu niinkin hyvin, 
että olisivat siinä toukokuun puolessä välin ja lopussa.

Jospa.
....

SUOMEEN!!!

12.3.2014

11+12/100 päivää

Kevät kevät kevät.
Talvitakit on jo varastossa ja saappaat myös.

Ei sillä, että niitä talvitakkeja olisi tänä vuonna
tullut käytettyä ollenkaan.

Lontoo on myös siitä mielenkiintoinen paikka,
että kuuma tulee niin hirmu helposti.
Ainakin jos kävelee nopeasti ja käyttää metroa ruuhka-aikaan.

Voi kylläkin olla, että tämä suuresti vaikuttaa vain nopeisiin kävelijöihin.
Se että minulle ja V:lle tulee kuuma metrossa melkein aina ei oikein 
kerro kattavasti tilanteesta.

Kuitenkin, vaikka ulkona olisi kuinka kylmä, niin metrossa tulee 
ruuhka-aikaan aina kuuma.
AINA.
Se on sääntö.
Kyllä niillä muillakin on kuuma.
Pakko olla.

Kauhulla ajattelen kesää, kun on kuuma kaikkialla.
Metro ei ole mukava paikka kesällä ruuhka-aikaan.
Metro on mukava, kun siellä ei ole ihmisiä. 
Tai jos saa istumapaikan.

Mutta entäs sitten ne, jotka pitää villakangas- ja toppatakkeja päällä,
vaikka on +15 astetta lämmintä?
Siis MIKSI?

10.3.2014

9/100 pӓivӓӓ

Hei.

Nyt onkin sitten jo maanantai. 
Ja eilen oli sunnuntai.
Ja aivan hiljaista blogissa.

Eilinen oli ihana.
Se olkoon syyni hiljaisuuteen.
Tuntui melkein kesӓltӓ, kun lenkillӓkin sai kӓydӓ t-paidassa.
Jos tӓmӓ sӓӓ jatkuu,
(jos aurinko paistaa aamuisin)
niin aikaisin herӓӓminen ei ole paha ollenkaan.

Tӓnӓӓnkin herӓsin jopa vӓhӓn ennen kellon soittoa.
Ja kello soi siis klo 7. 
Koulullakin olin jo klo 9.
Juuri kun kirjasto aukesi.
Huippua!

Onneksi aamulla paistoi aurinko, sillӓ en sitӓ enӓӓ tӓnӓӓn nӓe.
Deadlinet hӓӓmӧttӓӓ oikein kivasti tuossa nurkan takana,
niin tӓmӓ pӓivӓ
(kuten moni muukin)
tulee vietettyӓ vahvasti kirjastossa tietokoneruudun ӓӓressӓ.

Tiesittekӧ, ettӓ tӓӓ kandin rakenne on aivan erilainen
kuin minkӓӓn aikaisemman esseen mitӓ olen tӓӓllӓ kirjoitellut?
Sellainen pieni extra haaste tӓhӓn mukaan. 

Etten olisi aivan debbie downer, 
niin tӓnӓӓn olen kiitollinen
lӓmpimӓstӓ sӓӓstӓ
auringonpaisteesta
kevӓӓstӓ
tulevasta Suomen matkasta
perheestӓ
netistӓ
ja siitӓ ettӓ tӓnӓӓn illalla katsotaan
V:n kanssa eilinen Top Gear
ja syӧdӓӓn suklaata.
JES.

8.3.2014

8/100 päivää

Puhutaanpa nostalgiasta.
Minä olen TODELLA nostalginen.

(Kuuntelen tässä samalla Backstreet Boysia,
ihan tiedoksi vaan.)

Mennyt on kultaista aikaa ja kaikki oli hyvin.
Lukiosta on vain ja ainoastaan hyviä muistoja.
Ainoastaan.
Miten voi olla?

Aiheeseen nostalgia pääsin siitä,
että eksyin opiskelutauolla vanhoja kuvia katsomaan.
(Ja bäkkärit auttoi tietysti myös vähän.)

Voi!

Aloitin vuodesta 2004.
Kymmenen vuotta sitten.
Kymmenen!

Ei ihme, että pikkuveljet oli oikeasti pikkusia.
Ja niin suloisia!
Miten voi toinen täyttää 18 tänä vuonna
ja toinen mennä syksyllä ala-asteen vikalle?

Aika kulkee niin nopeasti.
Kaikki kliseet mitä tv:stä ja leffoista on ajasta kuullut
tuntuvat enemmän ja enemmän todelta.

Miten siitä on kymmenen vuotta,
kun A tuli meille?
Kymmenen vuotta yöllisistä keskusteluista.
Unelmoinnista.
Kiusoittelusta.
Tuesta.
Vaatteiden vaihdosta.
Koputtelusta.

*Syvä huokaus*

Love you.

7.3.2014

7/100 päivää

Tämä päivä oli

koulutöitä
Golden Girlsiä
kevään ihmettelyä
auringosta nauttimista
kaverin kanssa hengailua
tarpeellista keskustelua
aviomiehen kanssa rentoutumista.

Tämä päivä oli hyvä päivä.
Näin sanon itselleni
ja siltä tällä hetkellä tuntuu.
Tosin tämä johtuu enemmän auringonpaisteesta
kuin koulutöiden mahtavasta etenemisestä.
Hiljaa hyvä tulee, mutta kunhan vain ei liian hiljaa.
Eikös?

Nyt palaa kynttilät ikkunalaudalla 
ja ihmettelen, miten voi olla ihmiset vieläkin
jalisharkoissa.
Kenttä on täysin valaistu, mutta ympärillä on pilkkopimeää.
Miten ne sieltä oikein pääsee lähtemään kotiin?
Ne on kyllä siellä harjoitellu kylmemmilläkin säillä ja sateessa.
Hmm..

Hyvää yötä!



6.3.2014

6/100 päivää

Tänään oli kevään ensimmäinen päivä.
Kai sen uskaltaa sanoa?

Aurinko paistoi, 
oli lämmin tuulenvire.
Linnut lauloi.

Keväällä linnut lentää takaisin ja niiden laulu
on ensimmäinen merkki keväästä ainakin mulle. 

Ihanaa!

Nyt myös alkaa iskostua, että koulu alkaa loppua.
Tänään oli viimeinen luento yhdellä vuoden parhaimmista ja 
haastavimmista kursseista. 

Minne se aika oikein menikään?

5/100 days

Siis nyt ei kulje kuin Stroemsoessae.

Taas jaei paeivae vaelistae ja nyt olen koulussa eikae taeaellae koneilla tietenkaeaen ole aeaekkoesiae.

Oliko hankala lukea?
Niin minustakin.
Ja kirjoittaa!
(Mutta oli kyllä hauska lukea olympialaisissa suomalaisten nimiä!)

Siirrytään kunnolliseen kirjoittamiseen.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä.



Stubb oli myös käymässä Lontoossa.
Hyvin se osaa pukeutua, mutta puhe oli vähän pettymys.

All in all, hyvä päivä.


4.3.2014

3/100 päivää (ja 4/100 päivää...)

Aamulenkillä.
No niin.

Ei ihan alkanut suunnitelmien mukaan.
Kolmas päivä oli eilen ja aivan unohtui kaikki 100 päivän suunnitelmat. 

Odotan itse asiassa ihan innolla maanantaita yleensä, 
koska silloin on eniten energiaa ja intoa opiskeluun.

Eilinenkin meni hyvin. 
Kandin suunnitelma etenee, en ole väärillä jäljillä.
Nyt vain kirjoittamaan!

Suomalaisia tuttuja oli myös Lontoossa käymässä ja heiltä saatiin
Fazerin sininen tuliaisena.

Khyllä kelpaa. 
Nam nam nam.

Se meni kylläkin aivan kaapin perukoille, 
kun eräpäivä on vasta marraskuussa.
Pitää ne muut nyt ennen sitä syödä!

*************

Ja entäs sitten tämä neljäs päivä?
Tänään on lakko koululla (vaihteeksi taas), niin päivä menee kotona opiskellessa.

Heräsin ilman kellonsoittoa auringonpaisteeseen.
Luin uutiset.
Lähdin lenkille.
Suihkun jälkeen söin aamupalan.
Ja tässä sitä nyt ollaan.

Hyvältä vaikuttaa.

2.3.2014

2/100 päivää

Hei hei hei.

Tämän päivän ajatus:



Ja muissa uutisissa,

tänään lähti ensimmäinen maisterintutkinto-hakemus menemään.
Huh.

1.3.2014

1/100 päivää

Hei taas!
Pitkästä aikaa.

Ajattelin kokeilla ns. tehobloggausta.
Joka päivä 100 päivän ajan kirjoitan jostain tai lataan kuvia.
Tai ehkä kumpaakin. 

Tällainen 100 päivää -ilmiö on pompannut esiin ainakin Facebookissa.
En tiedä, onko se oikeastikin jokin juttu uuden vuoden jälkeen yms.
Ehkä. 

Tosin siellä se oli 100 happy days. 
Eli 100 iloista päivää?
Vai 100 onnellista päivää?

Vaikka kumpikin on oikea käännös happy-sanalle, kumpikaan niistä ei kuulosta minusta oikealle.
Tietenkään ei.
Koskaan oo tykännyt kääntämisestä.

Bloomsbury illalla.

Vähän realistisempana ajattelin kuitenkin itse pitää teeman vain 100 päivää.
Ilman adjektiivia sitten minkäänlaista.

Aloitetaan!

1.3.2014

Tänään olen kiitollinen aurinkoisesta päivästä, kaverin synttäreistä ja siitä, että ruokaostoksilla meni rahaa vähemmän kuin kuviteltiin alun perin.