Sitruunakakku.

Long story short,

eilen illalla tuli makean nälkä ja leivoin sitruunakakun.

Ja ai että oli hyvää!

Resepti löytyy täältä.

Presidentti.

Hassu juttu.

Viime vuonna, kun tänne muutettiin, niin minä olin ihan täynnä ideoita, että mitä teen kun olen nyt yliopistossa.

Liityn sinne ja liityn tuonne ja käyn vaikka missä.

Kävinkö?

No en.

Tänä vuonna en ottanut paineita. 

Ajattelin, että ehkä voisin olla yhden yhdistyksen sihteeri vaikka. 

Olla vähän mukana tekemässä, saada kokemuksia ja uusia tuttavuuksia.

Siinä sitten kävikin niin, että minusta tuli presidentti.

Jep.

Olen mukana.

Nyt pitäisi iskän ja setien olla onnellisia, musta tuli presidentti.

Ei tasavallan presidentti, mutta se on vain pieni yksityiskohta.

Tänään on sitten tehty budjettiehdotus, rekisteröity yhdistys uudelleen ja vielä tehty koulujuttuja.

Hyvältä tuntuu.

Tästä vuodesta taitaapi tulla ihan mukava.

Syksy on täällä.

Mikä tämä on teidän mielestä? 

Häh, vesilasi lasihyllyllä? 

Jep. Niin meistäkin. 

Mutta eheeeeeeei. 

Se on tammi.

Jeb.

Siis.

I have no words.

Mitenkä niin tämä on taidetta?

Vesilasi, jonka taiteilija väittää olevan tammi.

Auttakaa minua.

Ymmärrän, että ihmiset antavat eri merkityksiä taiteelle ja eri rajoja sille. 

Mutta. 

Kai tässä on nyt sentään jokin raja ylitetty?

Minähän tiedän tietenkin paremmin, kuin Tate Britain.

3 kuukautta.

Kolmen kuukauden päästä mulla on päällä valkoinen unelma.

V:llä musta puku.

Ja sanomme toisillemme tahdon. 

Kolme kuukautta.

Aloittelijan virhe.

Ai että oli mukava tulla takaisin kotiin.

Muualta kuin Suomesta kun lentää Lontooseen, niin oikeasti tuntuu, että palaa kotiin.

Onneksi. 

Eilen - tai siis torstaina - piti taistella väsymystä vastaan, ettei vaan menisi liian aikaisin nukkumaan.

Se onnistui hyvin. 

Tänään oli sama suunnitelma.

Mutta tänään tehtiin aloittelijan virhe.

Otettiin kolmen tunnin päikkärit.

Ups.

Ja kello on siis täällä tällä hetkellä 2:43.

Eikä nukuta. 

Monta kertaa olen yrittänyt saada unta, mutta ei auta. 

Ehkä kohta?

Brighton.

Kesällä pitää uida.

Pitää päästä veteen.

Kävin pari viikkoa sitten kävelemässä Regent's Parkissa ja lammessa uivat ankat saivat minut kateelliseksi.

Oli aivan kuin olisi huippu ruokakaupassa nälkäisenä, mutta mitään ei saisi ostaa..

Kauhiaa.

Mentiin siis pienelle kesäreissulle Brightoniin, meren rannalle.

Suunnitelmat oli suuret. 

Olla rannalla, uida.

Bikinitkin jo valkkasin, mietin pyyhkeet.

Sää ei kuitenkaan pysynyt suotuisana.

Aurinko paistoi, mutta että siellä oli kylmä.

Bussi oli kylmä.

Kun astui ulos, kylmä merituuli paiskoi vasten kasvoja ja minä olin jäässä.

Siitä on kuviakin.

Pitää näyttää joskus.

Päivän edetessä kaikki kuitenkin parani.

Ei ollut enää niin kylmä.

Aurinko lämmitti.

Brighton avautui ja löytyi huippukaupunki.

Pieniä katuja, paljon kauppoja ja ravintoloita.

Vanhoja rakennuksia.

Ja niistähän minä tykkään.

Uimaan ei päästy, mutta sentään veden lähelle ja kahlaamaan.

And that's all I needed.

For now.

Yes, I do still write a blog.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta. 

Tämä kesä on ollut jotenkin niin kumma.

Se vain meni ohi ja nyt on jo syksy.

Ja koko kesän odotin, että olisi jo syyskuu.

Laitan tuon piikkiin tämän hiljaisuuden.

Ei sillä että töistä olisi saanut mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa saanutkaan.

Paitsi vikalta päivältä. 

Pomo yllätti siis ihan kokonaan. 

Ennen kuin lähti päivältä kotiin, niin piti pienen kakkuhetken minun ja V:n kunniaksi.

Ja yhden A:n, joka oli lähdössä muutama päivä meidän jälkeen. 

But you know, whatever.

Kakun päälle oli suklaakuorrutteella kirjoitettu "Thank You".

Sitten hän kiitti meitä työstä, jota olimme tehneet.

Ja. JA!

Halasi minua. 

Ja hän ei siis halaa. 

Olin oikeasti sanaton.

Sanaton.

Ne on ne pienet asiat.

Olen pitkästä aikaa omalla läppärilläni ja ai että tuntuu kivalle!

V:n läppärissä on parempi wifi kun mun 

(vaikka mun läppäri on uudempi....),

joten vain sitä olen voinut käyttää omassa huoneessani.

Nyt olen kuitenkin V:n luona ja minunkin pikkuinen löytää netin.

Oman läppärin käyttö vain sai mut niin iloiseksi, että inspiroiduin ihan kirjoittamaan. 

(Tietenkin juuri syömäni pihvi on saattanut vaikuttaa mielialaani positiivisesti...mutta ei mietitä sitä.)

Ehkä nyt jaksaisin myös käydä läpi kuvavuorta, joka on kansioihini kertynyt..

Ja ehkä jaksaisin vielä tehdä vähän hääsuunnittelua..

Ehkä.

Tai sitten huomenna.

Ennen paluuta kidutukseen,

jota myös työksi kutsutaan.

Stressi.

Pitäisiköhän mun yrittää keksiä vähän raflaavampia otsikoita? 

Toi ei nimittäin varmaan innosta teitä lukemaan..

Ensin tulee viesti, että on uusi postaus tai sitten huomaat että on uusi postaus ja sitten otsikkona onkin...

Stressi.

Ja tästäkin otan stressiä. 

Mitä te ajattelette mun otsikoista?

Töissä mua ärsyttää joidenkin rento asenne.

Mun tiskin espanjalainen kokki varsinkin...

Oih.

Mutta se on sitten kuitenkin yleensä hyvällä tuulella töissä.

Minä stressaan kun ei ole ruokaa pöydässä ja asiakkaat odottavat.

Stressaan lämpötiloista.

Siivouksesta.

Muiden käyttäytymisestä.

Ja sitten.

Pari päivää sitten multa katosi/varastettiin mun metro- ja opiskelijakortit.

Mysteeri on mitä niille oikeastaan tapahtui...

Varmaa on, että mulla ne ei ole.

STRESSI.

Metrokortin sain ilmoitettua nopeasti ja uusi on tulossa postissa.

Opiskelijakortin kävin tänään uusimassa.

Ja siitäkin tuli stressiä.

Voinko sanoa, että se on varastettu, kun en ole varma onko näin oikeasti tapahtunut?

Ajattelevatko ihmiset tiskin toisella puolella, että en ole pitänyt kortista huolta?

Ajattelevatko he, että olen huolimaton enkä välitä kortista?

Jep. Tiedän.

Pitäisköhän ruveta joogaamaan tai jotain, etten stressais ihan tyhmistä asioista?

Luottaisin, että asiat hoituu.

Siinä se on.

Luottamuksen puute.

Argh.

(Että tällaista tällä kertaa. Asiat on kyllä oikeasti hyvin, mutta tuo piti saada kerrottua. Häiden suunnittelukin etenee madon vauhtia, mutta hiljaa hyvä tulee?)

Ihan tööt.

Joka ilta, kun tulen kotiin, olen ihan tööt.

Olen hikinen, nihkeä ja ihan tööt.

Käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet.

Sitten haluan vain maata sängyllä.

Ja sitten menenkin jo nukkumaan.

Millekään muulle ei ole aikaa.

And that sucks.

Mutta enää vain vajaa kaksi kuukautta ja ollaan Jenkeissä.

Enää puoltoista kuukautta töitä.

Ei enää ensi kesänä.

Ei tätä.

Töitä kyllä. 

Tietenkin.

Mutta myös viikonloppuja.

Myös elämää.

Nyt yritän vielä katsoa hääjuttuja ja sitten...

Nukkumaan.

But you know me and sleep - we go together.

Viesti.

Yleensä kun menen töihin, sammutan kännykkäni kun laitan sen lokeroon. 

Kerran minulta kännykkä sammui työpäivän aikana eikä se ollut ollenkaan kiva juttu.

Näin estän sen.

Kun pääsen töistä, tai kun menen vaihtamaan vaatteet, laitan yleensä kännykän ensimmäisenä takaisin päälle.

Joskus näkyy, että on tullut maileja, harvoin tekstiviestejä (V kun on oikeastaan se ainoa joka niitä saattaisi laittaa ja hänkin on töissä ja tietää minun olevan..).

Tänään kännykkä piippasi auettuaan, että tekstiviesti oli tullut. 

Tekstiviesti oli kuin olikin V:ltä.

Siinä oli kehotus lukea mailit, kun vain ehtisin. 

Siellä olisi kuulemma jotain, mistä minä pitäisin.

Noh, minähän vain ajattelin, että kyseessä on jokin hassu eläinkuva, jonka V oli löytänyt.

Tykkään hassuista eläinkuvista.

Siksi V sellaisen saattaisi lähettää.

Mutta ei!

Se oli jotain parempaa!

V oli saanut sähköpostiinsa vahvistuksen meidän lennoista Seattleen!

YES!

Joko voisi olla syyskuu?

Kimppu.

Siis haloo.

Katselin tässä tylsistyksissäni hääkimppuvaihtoehtoja..

Kuvia ja foorumeilla.

Ja wow. 

Kukat on kalliita!

Ja se kimppu olis tarkoitus säilyttää?

Täh? En mä vaan tiennyt...

Mutta siis yli 100 euroa, melkein 200 euroa yhteen kimppuun??

TÄH?

Elossa ollaan.

Monta päivää olen jo halunnut kirjoittaa jotain blogiin, mutta kun mitään ei tule mieleen.

Joka päivä on jotain tehty, mutta ei niissä nyt niin kirjoittamista ole...

Ostoksia, leffa ja ravintola, työhommia, ruokaostoksia, museovierailu..

Näköjään asioita on tapahtunut.

Hmm.

Elossa siis ollaan.

Nando's. Kokonainen kana (juu ei kyllä ollut), ranskalaisia, valkosipulileipää, maissia ja perunamuusi. Tämä siis jaettiin, mutta oli melkein liian vähän ruokaa. Vaikkakin otettiin yksi koipi kotiin. Hmm.

Kohta. Pian.

Matkalta kokeeseen.

Ulkona sataa vettä ja minä istun peiton alla ja kuuntelen musiikkia. Ihanaa.

Valitettavasti kohta pitää ruveta kertaamaan vielä viimeiseen kokeeseen. 

Mutta sitten ne on ohi! 

OHI! 

Alkaa loma! 

Okei, työt alkaa sitten pian juu, mutta aivot voi jättää narikkaan. Kotona voi vain levätä. Ei esseitä. Ei teorioita. Ei esitelmiä. Ei satoja sivuja lukemisia.

Mutta odottakaa vain syyskuuhun ja minä olen odotan innoissani uuden vuoden alkamista.

Ja Suomi! Vielä ei ylihuomenna olla Suomessa, mutta laukkuja pakataan ja kentälle lähtöä valmistellaan ja eväitä tehdään. 

Täältä ei näköjään pääse pois ilman että on yön kentällä... 

Stanstedilla on onneksi kuitenkin kivempi levätä tuoleilla kuin Heathrow'lla.. 

Perjantaina sitten saavutaan kotikamaralle.

Tampereen kautta kotihin Savoon. 

Ihanaa!

KOTIIN!

KOTIIN! 18.5.-4.6.!

Tosin toukokuussa.. Millainenkohan sää on? Ihan ei varmaan tartte hellevaatteita pakata.. Tosin ei täälläkään niitä tartte vielä päälle laittaa. Ellei laita muuta lisäksi...

Tosin ylppäriviikonloppuna on monesti ollut ihan hellettä. 

Eli ehkä onnistaa.

Siis niin ihana tulla käymään kotona!

Muu maa mustikka, oma maa mansikka. 

Kummatkin on herkullisia, mutta ei hyvän mansikan voittanutta ole. 

Nyt pitää lopettaa, kun V ajaa mut pihalle. Herran pitää opiskella...

Kokeiden jälkeen.

Kun kokeet ovat ohi, minä haluan...

1. Käydä Ikeassa.
2. Mennä shoppailemaan. En ole käynyt kunnolla ostoksilla vuoteen. Vaatekaappi on ihan tyhjä!
3. Nukkua pitkään hyvällä omalla tunnolla.
4. Tehdä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkiä lenkkejä.
5. Metsästää kihlasormusta.
6. Suunnitella Suomen matkaa.

Ulkoilma.

Täällä on satanut melkein tauotta jo viikon ajan. Kun aurinko tänään tuli esiin, oli pakko mennä ulos. Ihan vain 15 minuutiksi. Ja nyt olen ihan tööt.

Voin siis rentoutua koetta varten ja parantua nuhasta!

Wuhuu.

Mukavaa sunnuntaita!

Ajoitus.

Maanantaina on ensimmäinen koe.

Se on se inhottavin.

Eikä sen takia, että se on ensimmäinen.

Aihe vain on inhottavin.

Koe on kuitenkin 80% arvosanasta, joten yritän pitää positiivisen asenteen päällä.

Sitä vähän rajoittaa se, että olen taas vaihteeksi kipeänä.

TAAS.

En ymmärrä.

En ole koskaan aiemmin ollut näin useasti kipeänä.

Täällä olen joka toinen kuukausi varmaankin.

Nenä on ihan tukossa, väsyttää, silmä vuotaa..

Jep, vaan toinen..

Miksi nyt? Miksi minä?

Nyt pitäisi olla energiaa täynnä ja lukea, kerrata. 

Toivottavasti teillä on hauskempi viikonloppu kuin minulla!

Pyh ja pah.

Katsotaan, mitä tästä tulee, kun kirjoitan nyt kännykällä tämän...

Netti ei ole toiminut huoneessani moneen päivään ollenkaan (V:n vuokranantaja peitti foliolla huoneensa ikkunat.. Ehkä tämä on syynä?) eikä V:n luona voi koko ajan rampata. Kirjastolle meneminen on hirveä häslinki, joten kotona on parempi olla. (?)

Netti ei siis toimi enkä oikeastaan tee muuta kuin opiskele - oikeasti! - joten kerrottavaa tai näytettävää ei oikeastaan ole.

Tylsää, tiedän.

Kohta onneksi ohi ja lomalle. Lomalle..

Kihlat.

Sortsa nyt vaan, mutta kuvia ei ole.

Miksi?

No koska sormuksia ei ole vaihdettu.

Tääääh? Miten voitte olla kihloissa jos ei ole sormuksia?

Noh....

Juttu menee näin: me ollaan puhuttu kihloista jo aika pitkään. Jompi kumpi osapuoli on saattanut odotella toisen kypsymistä jo jonkin aikaa, mutta nimiä ei kerrota... Anyhoo... Canterburyssä ollessamme tulimme tulokseen, että nyt on aika kertoa muillekin aikeista. Ja sitten se sormusasia. Niitä {sitä, V:lle vain vihkisormus..hihihihi} ei ole vielä paristakin syystä: ensinnäkin nyt on koeaika, joten etsimiseen ei ole aikaa, ja toisekseen - miten luulette että minä löydän haluamani kihlasormuksen lyhyellä varoitusajalla {haluttiin siis julkistaa tämä asia}, kun sopivan lompakonkin etsimiseen meni reilu vuosi? I rest my case.

Kiitos onnitteluista, joita olemme saaneet. Todella sydäntälämmittävää!

{Ette voi uskoa miten paljon mun tekisi mieli kirjoittaa tuo ylläoleva englanniksi...Kuulostaa suomeksi jotenkin niin...ällön imelältä...}

EDIT: meinasi unohtua, 13.4. on virallinen päivämäärä.

Sataa, sataa ropisee..(pilipilipom...pilipilipom)

Äsken vielä sadepisarat ropisivat ihanasti ikkunaan ja tuuli heilutteli puita, mutta nyt on jo tyyntä ja pilvien välistä  pilkahtaa kirkasta valoa. Höh. Sade olisi voinut vielä jatkua. Pidän sadesta. Ja tuulesta. Tietenkin, jos kovassa sateessa ja tuulessa joutuu taistelemaan huonoissa vermeissä ja heikon sateenvarjon turvin, se ei ole kovin hauskaa. Jos kuitenkin on oikeat varusteet päällä, niin kaikki säät ovat mahtavia. Ja mikäs tässä minulla sängyllä istuessa on kuunnella sadetta. Tai pikkulintujen laulua. Mieluummin sadetta. Pikkulinnut vain ovat ärsyttäviä. Sade oli paljon miellyttävämpi soundtrack opiskelulle, jota jatkankin tästä aivan kohta. Isaiah Berlin ja hänen teoriansa negatiivisesta ja positiivisesta vapaudesta on itse asiassa aika mielenkiintoinen!

Canterbury.

Tästä jokeen kuulemma heitettiin naisia, joita luultiin noidiksi. Jos kuolit, et ollut noita. Jos et kuollut, olit. Ja sitten kuolit. Fun Times.

St. Martinin kirkon hautuumaa.

St. Augustine's Abbey - rauniot.

Norman castle.

Katedraali.

Katedraalin alueella oleva...joku rakennus..

Yksi katedraalialueen monista sisäpihoista.

Ei mulla oikeastaan muuta. Paitsi että kuvista ei edes näy, miten pittoreski Canterbury oikeasti on.

Ilta ennen reissua.

Me lähdetään huomenna päiväreissulle.

Mulle alkoi jo tulla vieroitusoireita, kun en ollut käynyt missään pitkään aikaan.

En kyllä muista, että mitä vieroitusoireita tarkalleen...Hmmm

Eväät tehtiin valmiiksi tänään.

Laukut/reput on pakattu. Eväillä.

Ja huomenna on aikainen herätys. 

Monta tuntia aikaisemmin kuin yleensä..

Jo klo 7...Ääk.

Joten nukkumaan pitäisi mennä aikaisin.

Juu ei.

Noup.

Kun seuraavana aamuna on reissuun lähtö,

vaikkakin yhdeksi päiväksi. 

Mutta hei, olen ollut puutteessa.Matkan puutteessa. 

Daa.

minä en voi mennä aikaisin nukkumaan.

Ei onnistu.

Vaikka herätys olisi aamuyöstä, menen nukkumaan myöhemmin kuin normaalisti.

Ja herään yllättävän virkeänä...

Toivottavasti tämä on totta myös huomisaamulla.

Muuten voi tulla rankka päivä Canterburyssä...

Pääsiäinen.

Ja KFC? No ei todellakaan. Siis haloo, rajansa kaikella. Mutta reggae reggae. You know who you are :)

Välipalaa.

(Monivilja)paahtoleipää, maustamatonta tuorejuustoa ja vadelmahilloa.

Mmm.

On muuten hyvää!

Skandikauppa.

Käytiin tänään Wood Greenissä katsomassa kenkiä kummallekin. V:lle löytyi tosi helposti. Sen kun mentiin kauppaan ja herra kokeili. On se helppoa... ;) Ennen kuin mentiin uudelleen metsästämään mulle kenkiä, törmättiin uuteen liikkeeseen ostoskeskuksessa - Skandikauppa! Elikkä Tiimarin ja Ikean sekoitus. Mutta ei kun...Ei se voi olla Skandikauppa. Nordikauppa on paljon parempi, kun siellä on tuotteita myös Suomesta. Ja kaikkihan tietää, että Suomi ei kuulu Skandinaviaan. Eikös? Teki niin mieli ostaa lakuja, mutta tuo 100 gramman pussi maksoi punnan, kuten myös kaksi Pepe-lakua... Hinnat on selkeesti kohdallaan... Kynttilöiden kohdalla ne kyllä oikeesti olikin. Vaikka mitä tarjouksia! Mutta missä oli tuo kauppa, kun syksyllä etsin kynttilöitä? Oi voi voi. Ostosreissun kruunas kylläkin se, että sain ne korkokengät, joista valitin eilen. Newlook olikin vastaus ongelmiin. Nyt tekis vain mieli mennä hame- ja bleiseri-ostoksille... Heheh.

Korkokengät.

Minulla on vain yhdet korkokengät.

Jep.

Ja ne on Suomessa.

Ja ovat vähän niukat...

Jep.

Hirveesti auttaa.

Nyt olen yrittänyt etsiä täältä mustia korkokenkiä.

Hirveästi ei ole rahaa käytettävänä, joten minnekään Clarksiin ei ole menoa.

Mutta kun mikään ei sovi!

Mun jalat on eri paria. 

Toinen on pidempi kuin toinen ja toinen on leveämpi kuin toinen.

Yritä nyt siinä sitten löytää sopivat kengät...

New Lookilla on onneksi Wide fit -mallisto, mutta nekään ei oikein sovi.

WHY ME?!

{vähän dramatiikkaa näin sunnuntai-iltana}

Yhdet wedget sieltä kyllä löytyi, mutta vähän arvon niiden kanssa. 

Jos aion ostaa vain yhdet korkokengät, niin onko järkevää ostaa korkkipohja wedget, joita voi käyttää vain kesällä?

Miten ihmeessä ihmiset voi vain ostella korkokenkiä?

Onko niillä jotenkin normaalimmat jalat kuin mulla?

Vai eikö kipu ja varpaiden muussaantuminen merkkaa mitään?

Etsinkö mahdottomuutta, kun yritän löytää korkokengät, jotka olis mukavat jalassa?

Parliament Hill.

Eilen oli muuten mukava päivä.

Ruokaostokset  ensiksi.

Ne on kiva tehdä aamulla, kun silloin siellä ei ole niin paljon ihmisiä ja valikoima on laajimmillaan. Iltaa kohden hyllyt tyhjentyvät eikä niitä jostain syystä täytetä kovin ahkerasti...

Parliament Hill sitten.

Se on kiva puisto ja oli kiva vain olla V:n kanssa.

Tuli ihan kuuma, kun sinne ylös käveli. 21 astetta lämmintä oli ihan mukava juttu!

via

Ei oltu ihan iltaan asti puistossa, mutta auringon takia en saanut itse otettua kuvaa, joka olisi näyttänyt näkymän yhtä hyvin kuin tämä. 

Ei motto, mutta...

... totta.

Maanantain piristys.

Tämä naurattaa aina.

Aina.

Ja muistuttaa minua ystävästä.

Kevättä ilmassa.

Kuten olin itselleni luvannut, menin lauantaina ulos auringonpaisteeseen.

En kuitenkaan päätynyt puistoon lukemaan.

Kävelin ympäriinsä Pimlicosta Green Parkiin.

Ei ehkä kaikista viisain homma, kun olen kipeä.

Olo ei huonontunut, mutta ei se ole parantunutkaan..

Tänään olen vain ollut kotona.

En mennyt edes kirkkoon.

Ja olen tylsistynyt. 

Kipeänä oleminen on tylsää. 

Varsinkin tällainen kipeys, kun ei ole kuumetta eikä olo ole kovin voimaton.

Levätä kuitenkin pitäisi vaikka tekisi mieli tehdä vaikka mitä.

Kamera oli eilen tunnollisesti mukana, mutta mitään järkevää en näköjään saanut aikaiseksi.

Mutta kyllä näistä saa sen selville, että kevät on tullut.

Puissa on ihania kukkia, maassa kukat kukkivat.

Aurinko paistaa ja lämmittää.

Kevät on ihana!

Barney.

via

Olen monesti nauranut tuolle.

Mutta se on aika hyvä motto, kun tarkemmin ajattelee.

Viikonloppusuunnitelmat.

Tänään on esseiden deadline.

Yhden palautin jo keskiviikkona.

Yksi tuli valmiiksi eilen ja se pitää lähettää kohta.

Yksi menee luultavasti myöhään iltaan.

Kunhan vain lähetän ennen klo 00.00, niin kaikki hyvin. 

Palkitakseni itseni uurastuksesta aion viikonloppuna vain levätä.

Olen ollut myös vähän kipeänä {kurkku, yskä ja nuha}, joten hirveästi energiaa ei ole.

Tyttökultia tekisi mieli katsoa sängyssä, mutta sisäinen ääneni sanoo, että kun on hyvä ilma, on mentävä ulos.

PAKKO. 

Kai se johtuu siitä mentaliteetista, joka minuun on iskostettu pienestä pitäen, että hyvä ilma tarkoittaa ulkona olemista. Ja myös  se, että siitä on pakko nauttia kun on mahdollista. Ei tiedä milloin katoaa.

Ja täällä on upea ilma. 

Viikonlopuksi on luvattu +18C. 

Sininen taivas.

Ja kevät. 

Kun ulkona näyttää tältä eikä ole koulujuttuja - millä ihmeen perusteella voisin muka olla sisällä?

Tyttökullat ovat ihania, mutta lauantai puistossa lukemassa kirjaa kuulostaa juuri sopivan idylliselle.

Enää yksi.

Nyt on toinenkin suurin piirtein valmis.

Huh.

Pakko ottaa tauko.

Kun kirjoittaa niin aktiivisesti ja keskittyy vain siihen esseeseen, niin kun se on valmis on pakko vain pysähtyä vähäksi aikaa. 

Tuntuu oikeasti, että olisi tuottanut jotakin. 

{Paras tietenkin olisi, jos olisi vielä aikaa käydä esseet läpi uudelleen monta kertaa ja kehitellä niitä pidemmälle. Eli juups, äiti, suunnitelmat ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Mutta taas olen oppinut jotain. 

Kun olen saanut esseen valmiiksi, tarvitsen aikaa levätä ja ladata akkuja.

Esseen suunnitelmia pitää vain tehdä ja tehdä. Idea syntyy siinä prosessissa.

Ei pidä panikoitua deadlineista viittä viikkoa ennen niitä, silloin on mainiosti aikaa lukea ja pohtia.

Paniikki vasta vikalla viikolla.

Essee suunnitelmat tulee tehdä paperille. Käsin kirjoittaminen on paras keino saada ajatukset kulkemaan. 

Esseen aihe kannattaa valita heti jakson alussa.

Silloin pystyy luennolla kuuntelemaan paremmin ja tutoriaalista saa enemmän irti, kun on ajatuksen kanssa lukenut tekstit. 

Ja vaikka asiat eivät menneet alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti, olen kuitenkin tehnyt parhaani. 

Olen kuitenkin pohtinut esseitä pitkään ja minulla on hyvä pohja niiden kirjoittamiseen. 

{Enää siis vain siihen yhteen kuitenkin. JES!}

Oppimisprosessi on muutakin kuin koulutehtäviä.

Ystäville.

via

Loppukiri.

Yksi valmis, kaksi jäljellä.
Ja päänsärky.
Tänään aikaisin nukkumaan, että huomenna voi tehdä kunnon päivän.

Asiasta kukkaruukkuun...
Olen eläinfani.
Olen vasta älynnyt sen.
Jos minua tylsistyttää, V näyttää monesti hassuja/suloisia eläinkuvia netistä, koska se on varma tapa saada minut paremmalle tuulelle.
Ja hän tietää tarkalleen millaiset kuvat saavat minut nauramaan tai hymyilemään.

Tämän löysin kuitenkin itse.

via
{Ja stick pitää lausua schtiiiiiik. Paljon parempi, eikös?}

Herkkukeitto.

Siis mmmm...

Äsken söin jo kulhollisen, mutta taidan ottaa vielä lisää.

Mun on tehnyt mieli kokeilla jotain erilaista, kun meidän menyy on jotenkin rutinoitunut.

Ja kun on minusta kyse, niin se ei käy. 

Tylsistyn. 

En jaksa aina sitä samaa ruokaa.

Olisi miten hyvää tahansa.

Sain viikolla idean tehdä tomaattikeiton.

Papujen kanssa.

Papuja ollaan syöty ihan hirmuisesti täällä.

Ja tässä ohje:

Jennin tomaattipapukeitto

{oma resepti, mun nimi}

Tarvitset:

2 isoa sipulia

valkosipulinkynsiä {laitoin kai 6 itse}

2 tölkkiä papuja {laitoin leikko- ja tarhapapuja, mutta mikä tahansa käy}

1 tölkki linssejä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1-1½ litraa vettä

1-2 liemikuutiota

lehtikaalia

mausteita {suolaa, pippuria, valkosipulia, paprikaa, kanamaustetta, yrttejä}

Pilko sipulit isoiksi paloiksi, valkosipulit pieneksi. Hiosta sipuleja kattilassa - kannattaa olla iso. Laita mukaan paprikajauhetta. Älä ruskista. Lisää valkosipulit. Sekoittele vähän aikaa ja lisää sitten pavut ja linssit. Seuraavaksi tomaattimurska ja vesi. Lisää liemikuutio(t) ja muut mausteet. Anna porista rauhassa sellainen parikyt minuuttia. Hämmentele välillä. Noin 10 minuuttia ennen valmistumista laita sekaan lehtikaali. Tai jokin muu vihreä. Sellainen keskilämpö on oikeastaan koko ajan hyvä, että saa rauhassa kypsyä. 

Sitten pääseekin herkuttelemaan.

Olisin itse halunnut vielä soseuttaa vähän tehosekoittimella, että olisi tullut paksumpaa, mutta sellaista ei mulle ole tällä hetkellä. Ilman soseutusta maistui kyllä kans todella hyvälle! Mmm..

Mausteista en laita mitään tarkkoja mittoja, koska en itse mittaa niitä. Silleen summanmutikassa. Tosin tätä tulee aika paljon, niin ihan voi reilulla kädellä maustaa. 

Siis tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. 

Ja V tykkäs myös.

Teen uudelleen ja varmaan tulee monenlaisia variaatioita vielä kokeiltua!

Politiikkaa. Tai mielipide.

Keskusta on hauska juttu.

Tietenkin sillä on ollut pieni kriisi eduskuntavaalien jälkeen, kun tippui hallituksesta.

Presidentinvaaleissa sai kuitenkin ääniä.

Väyrynen sai.

Josta puhutaan lukiossa hissan tunneilla, kun aiheena on Neuvostoliiton ja Suomen kauppasuhteet.

Neljännesvuosisata sitten.

Kröhöm.

Missä on nuori polvi?

Ja nyt on puolueen puheenjohtajavaalit tulossa.

Nykyinen puheenjohtaja Kiviniemi tietenkin yrittää pitää paikkansa.

Väyrynen presidenttivaalien innoittama pyrkii myös.

Ja nyt Pekkarinen.

Nuori polvi, huhuu?

Eikö Keskusta ole enää mediaseksikäs?

Oikeasti, ei kai Väyrysestä – jonka mukeista maksettiin tai ei maksettu veroa – voi tulla puheenjohtajaa?

Mitä en huomaa?

Miksi Väyrynen vaikuttaa joidenkin mielestä hyvältä vaihtoehdolta?

Vaikka puolue oli suositumpi silloin neljännesvuosisata sitten, niin ei se tarkoita että mikä silloin toimi toimisi nyt.

Tosin Väyrysestä tehtiin pilkkaa silloinkin.

Kuten hissan tunneilla opimme.

Maailma on muuttunut.

Ja juuri sen takiahan Keskusta onkin pienoisessa kriisissä.

Lista.

Pieni lista kivoista asioista.

- Tyttökullat (Golden Girls). Ne vitsit eivät vanhene ja tyttökullat ovat upeita.

- Aurinkoinen sää, joka täällä oli maanantaina {kun olin koko päivän koulussa}. 

- Netti, joka toimii kummallisissa paikoissa huoneessani.

- Pian alkava pääsiäisloma.

- Pienet hetket V:n kanssa koulutöiden lomassa.

- Oma muhkea untuvapeittoni.

.....................................................................................................

 Nauttikaapas tällä kertaa tästä videosta.

Hihih.

Heheh. Tulee mieleen eräs, jolla oli joskus samanlaisia ajatuksia. Heheh.

Kimi Räikkönen ja Top Gear.

Uuuuuu.

Uuuuuuuuuuu.

Olen aina tykännyt Top Gearista.

Räikkösestä myös. Miksi pitäisi olla hirveä suupaltti?

Yhdessä - katsokaa video. 

Ihan vain...Katsokaa.

Mahtava.

Mukavaa postia.

Luin yksi päivä yliopiston mailejani. Siellä oli pari juttua historian tuutorilta.

En nähnyt mailin otsikkoa, koska luin kännykällä.

Tervehdystäkään en lukenut, vaan menin suoraan itse tekstiin.

Otsikossa oli ollut viittaus kysymyksiin, joten ajattelin, että hän haluaa kuulla opiskelijoiden mielipiteitä kurssista.

Luin eteenpäin.

Kyse ei ollutkaan mielipiteestä kurssista.

Ja tervehdyskin oli vain minulle.

Häh?

Tuutori oli kasaamassa opasta essee-kirjoitukseen kurssilaisille.

{Editor’s note: Meillä on ollut kaksi esseetä hissasta ja vielä on kolmas tulossa. Eka meni tosi hyvin minulla. Käytin kirjoittamiseen aikaa ja viimeistelin esseen rauhassa. Toisen kirjoitin vähän lyhyemmällä aikataululla. Viimeistelin sen pari tuntia ennen deadlineä... En käyttänyt tähän yhtä paljon aikaa kuin aiempaan, ja olin pettynyt tuotokseeni. Tuntui myös, että petin tuutorini, koska en ollut tuottanut samaa tasoa tässä esseessä kuin ensimmäisessä.}

Ja sitten hän sanoi kummallisen asian.

{Okei, kirjoitti, mutta roll with it?}

Hän sanoi, että koska KUMMATKIN esseeni olivat olleet TODELLA hyviä, hän haluaisi käyttää toista mallina oppaassa. Anonyymisti. Tietenkin. Mallina siitä, millainen on todella hyvä essee. Mallina. Oppaassa. Reilulle sadalle opiskelijalle.

Tai sitten se on vain hänen oppilailleen. Eli kymmenille opiskelijoille.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

Olin aivan intona.

Myös kakkonen oli tosi hyvä.

Vaikka sen piti olla surkea.

Mutta en ole vielä saanut toista esseetäni takaisin.

En tiedä arvosanaani.

Professori ei ole laittanut vielä tuloksia nettiin.

ARGH.

Ja nyt rupesin miettimään.

Ehkä tuutori ei vain halunnut sanoa, että eka oli parempi kuin toinen, ja siksi sanoi, että haluaisi käyttää toista.

Mutta toisaalta hän ei sanonut kumpaa haluaisi käyttää.

Eli myös kakkosella on mahdollisuus.

Okei.

Ihan sama.

Toinen menee oppaaseen!

Osaan kirjoittaa todella hyvän esseen.

Historia on aivan mahtavaa.

{Nyt tiedän, minkä kurssin haluan ottaa ylimääräisenä ensi vuonna. Hih.}


EDIT: Arvosana tuli. HAH. Sain firstin. Ja paremmat pisteet kuin viimeksi. HAH.

Historia.

Kerronpa teille tarinan.

{Jännä, etten ole kirjoittanut tätä aiemmin, sillä olin kyllä aika...raivona – no en ihan, mutta melkein – joten tarina olisi ollut silloin vielä tunteikkaampi.}

Tämä perustuu tosi tapahtumiin ja tapahtui pari viikkoa sitten.

Tuutori laittoi koko ryhmälle mailia, että teksti pitäisi lukea tunnille, sillä sitä käsiteltäisiin silloin.

Minä luin sen ja tein muistiinpanot. Mietin asetettua kysymystä.

Edellisellä viikolla tuutori oli kysynyt josko ryhmä oli lukenut erään toisen tekstin, jonka hän oli lähettänyt, eikä kukaan ollut.

Oloni oli ollut kauhea. Olin häpeissäni.

Nyt siis tein tehtävän.

Valitettavasti tuutori ei päässyt paikalle, joten pyysi toisen tuuraamaan.

Hän tuli ja tunnilla saatiin vähän keskustelua käyntiin. Itse ajattelin, että keskustelu oli ihan hyvä, kun otin huomioon ryhmän historian.

Tuuraajalla ei kuitenkaan ollut ryhmän historiaa tiedossa, joten hän ei ehkä saanut yhtä positiivista kuvaa.

Ja sitten se tapahtui.

Tuuraaja kysyi, ketkä olivat lukeneet tekstin.

Minä viittasin.

Olin ainoa.

Ainoa kuudestä.

{Puolet ryhmästä ei ollut tullut paikalle.}

Tuuraaja sanoi, että oman tuutorimme hänelle antamien ohjeiden mukaisesti, meidän kaikkien pitäisi nyt kirjoittaa teksti lukemastamme, koska emme olleet tehneet tehtävää kotona, kuten oli pitänyt.

Tästä seurasi valittelua ja ihmettelyä.

Tämä oli kuulemma vääryyttä.

Eikä ollut tuuraaja antanut edes leikkiä puhelimilla tunnin aikana.

{Kauheaa.}

Ryhmä on surkea.

He eivät tule paikalle. Eivät lue tekstejä. Eivät ole edes kiinnostuneita.

Kurssi ei ole pakollinen.

Tai jos on, niin vain niille, jotka tekevät tutkintoa tarkemminkin juuri tästä alasta.

Eli heidän pitäisi olla kiinnostuneita.

Eivät olleet.

Hmm.

Jep. Olisi ollut tunteikkaampi silloin.

Nyt tunteeni ovat laantuneet. Viime tunnilla kun eräältä tytöltä kysyttiin varsin yksinkertainen kysymys tekstistä, joka hänen oli pitänyt lukea kotona ja josta hän oli juuri keskustellut – tai ainakin oli pitänyt keskustella – eikä hän osannut vastata ennen kuin luki tekstin uudelleen ja sai neuvoja tuutorilta, minä nauroin.

En tietenkään ääneen.

Se ei olisi ystävällistä.

Ja parempi surkuudelle on nauraa kuin vetää siitä herne nenään.

Minä voin vaikuttaa vain omaan käyttäytymiseeni tunnilla.

Ja minä aion nauttia vielä niistä kolmesta tutoriaalista, jotka meillä on.

{Vaan kolme? Vaan? Miten niin niin vähän? Ei, en halua että se loppuu!}