3 kuukautta.

Kolmen kuukauden päästä mulla on päällä valkoinen unelma.

V:llä musta puku.

Ja sanomme toisillemme tahdon. 

Kolme kuukautta.

Aloittelijan virhe.

Ai että oli mukava tulla takaisin kotiin.

Muualta kuin Suomesta kun lentää Lontooseen, niin oikeasti tuntuu, että palaa kotiin.

Onneksi. 

Eilen - tai siis torstaina - piti taistella väsymystä vastaan, ettei vaan menisi liian aikaisin nukkumaan.

Se onnistui hyvin. 

Tänään oli sama suunnitelma.

Mutta tänään tehtiin aloittelijan virhe.

Otettiin kolmen tunnin päikkärit.

Ups.

Ja kello on siis täällä tällä hetkellä 2:43.

Eikä nukuta. 

Monta kertaa olen yrittänyt saada unta, mutta ei auta. 

Ehkä kohta?

Brighton.

Kesällä pitää uida.

Pitää päästä veteen.

Kävin pari viikkoa sitten kävelemässä Regent's Parkissa ja lammessa uivat ankat saivat minut kateelliseksi.

Oli aivan kuin olisi huippu ruokakaupassa nälkäisenä, mutta mitään ei saisi ostaa..

Kauhiaa.

Mentiin siis pienelle kesäreissulle Brightoniin, meren rannalle.

Suunnitelmat oli suuret. 

Olla rannalla, uida.

Bikinitkin jo valkkasin, mietin pyyhkeet.

Sää ei kuitenkaan pysynyt suotuisana.

Aurinko paistoi, mutta että siellä oli kylmä.

Bussi oli kylmä.

Kun astui ulos, kylmä merituuli paiskoi vasten kasvoja ja minä olin jäässä.

Siitä on kuviakin.

Pitää näyttää joskus.

Päivän edetessä kaikki kuitenkin parani.

Ei ollut enää niin kylmä.

Aurinko lämmitti.

Brighton avautui ja löytyi huippukaupunki.

Pieniä katuja, paljon kauppoja ja ravintoloita.

Vanhoja rakennuksia.

Ja niistähän minä tykkään.

Uimaan ei päästy, mutta sentään veden lähelle ja kahlaamaan.

And that's all I needed.

For now.

Yes, I do still write a blog.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta. 

Tämä kesä on ollut jotenkin niin kumma.

Se vain meni ohi ja nyt on jo syksy.

Ja koko kesän odotin, että olisi jo syyskuu.

Laitan tuon piikkiin tämän hiljaisuuden.

Ei sillä että töistä olisi saanut mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa saanutkaan.

Paitsi vikalta päivältä. 

Pomo yllätti siis ihan kokonaan. 

Ennen kuin lähti päivältä kotiin, niin piti pienen kakkuhetken minun ja V:n kunniaksi.

Ja yhden A:n, joka oli lähdössä muutama päivä meidän jälkeen. 

But you know, whatever.

Kakun päälle oli suklaakuorrutteella kirjoitettu "Thank You".

Sitten hän kiitti meitä työstä, jota olimme tehneet.

Ja. JA!

Halasi minua. 

Ja hän ei siis halaa. 

Olin oikeasti sanaton.

Sanaton.