Suomi.

Aina ei oikein pelitä.

En älynnyt aiemmin, että järkeväähän se olisi Suomeen mennä nyt huhtikuun loman aikana eikä tunkea sitä matkaa kokeiden väliin toukokuussa. 

Löytyi kuitenkin vaihtoehtoja myös nyt huhtikuulle.

Ihan melkein äkkilähtöjäkin.

Lähtöajankohtaan päätyminen oli aika yksinkertainen prosessi, mutta mielenkiintoisia asioita ilmeni.

Jos olisi yksin, niin olisi luultavasti valinnut toisen lennon.

Mutta kun on toinen, niin haluaa olla toisen kanssa enemmän kuin nauttia pääsiäispöperöistä Suomessa.

Hmmm.

Eli.

Mitä tässä yritän kierrellen ja kaarrellen sanoa on, että tulen Suomeen 3.-10.4.

Ja V ei valitettavasti voi tulla :(

Maaliskuun 23. päivä.

JA TÄÄLLÄ ON LUNTA!?!?

Aamulla herättiin lumisateeseen. Miksi? Miksi? Miksi?!?

Miksi ei voi paistaa aurinko ja olla keväinen sää? Viime keväänä oli. Ei maaliskuussa enää satanut lunta. What is going on??

In other news..

Eilen illalla kämppään hyökkäsi aivan hirveä haju. 

Lähdettä metsästäessä havaittiin, että hometta ilmestyy myös yhteen nurkkaan lattianvarassa, joka sattumoisin on meidän sängyn vieressä. Ei siis vaan katonrajassa samalla puolella. Sen siitä saa, kun sänky on ikkunan vieressä. 

Saatiin myös puhdistettua meidän kukkaruukku. Jep, meillä on kukka. Vuokranantaja kysyi, josko haluamme pitää sen ja minä taisin olla se, joka sanoi "Joo!". Ja kuka sitä kasvia on kastellut? V. Ihan kuin minä muistaisin. 

Lähde hajuun löytyi. Se tuli ulkoa. Ikkunoiden avaaminen huoneen tuulettamiseksi ei siis ollutkaan mitenkään hirmu hyvä ratkaisu. 

Vieläkään meille ei ole selvinnyt, että mistä ihmeestä se haju tuli. Se oli todella vahva ulkona myös. Tekikö joku jotain kauheaa ruokaa? Oliko kyse jonkun tehtaan päästöistä? 

Ei voi tietää. 

Huh. 

Kohta on loma. 

V on jo vapaalla, mutta minä pakerran yhtä esseetä maanantaihin asti. 

Sitten. 

SITTEN voisi aurinko jo tulla piilostaan!

Veljet.

Kävin illan ratoksi läpi vanhoja kuvia, mitä koneelta löytyi. 

Voi mitä helmiä löytyi!

Mutta missä vaiheessa mun veljet kasvoi niin isoiksi???

Kuvissa oli suloisia, PIENIÄ poikia. Niin suloisia, että melkein teki mieli itkeä. Minne se aika on mennyt? Osasinko nauttia siitä? Osasinko olla hyvä sisko? Hauska sisko?

Tiedän, että olen ollut huutava sisko. Komentava sisko. Sellainen olen ollut, koska välitän niin hirveästi. 

Yleensä sisarukset ovat aika lähekkäin toisiaan iällisesti, mutta meidän tapauksessa minä olen aina ollut se ISO sisko. Sen verran muutama vuosi on välissä kummankin veljen kanssa. Minulla on siis ollut aivan erilainen mahdollisuus olla veljieni kanssa ja nähdä heidän kasvavan.

Ja nyt ovat kummatkin niin isoja. 

Haluaisin vain halata kumpaakin pientä. Niitä pieniä veljiä, jotka ovat kuvissa ja niitä isompia pikkuveljiä, joita he nyt ovat. 

I LOVE YOU.