Argh.

Minulla ei ole sitä taitoa, että osaisin vastata väittelyissä juuri niin kuin haluan. Jos joku puhuu asioista, joista minä olen eri mieltä, en yleensä keksi juuri siinä tilanteessa mitään vastaansanottavaa, vaikka tiedän (TIEDÄN) että minulla olisi sanottavaa. Haluaisin niin oppia tämän taidon. Silloin joskus kun onnistun "väittämään" vastaan ja osoittamaan että toinen on nyt vähän idiootti, saan siitä hirveästi nautintoa. Se tuntuu hyvältä. 

Maanantaina kävin kuuntelemassa Timo Soinia LSE:ssä. En usko, että yleisössä oli yhtään Soinin kannattajaa. Jos oli, niin pitivät kyllä suunsa tupussa. Toisaalta, miksi Soinin kannattajia olisi Lontoossa? Hänen puhettaan oli tietyllä tavalla hauska kuunnella. Kuunnella niitä keinoja, joilla hän yrittää saada oman mielipiteensä lävitse. Mitä kielellisiä keinoja hän käyttää? Millä hän yrittää perustella olevansa oikeassa ja muiden niin niin väärässä? Mihin hän vetoaa? 

Hän vetoaa siihen, että EU on paha. EU ei noudata omia säännöksiään. Hän toistaa samaa asiaa paljon. Kertaus on tehokeino. Historiallisia esimerkkejä - Rooma kaatui, joten ei EU:kaan voi ikuinen olla. Miksi ei? (En sano, että olisi, mutta miksi Rooman kohtalo olisi EU:n kohtalo?) 

Nyt vähän harmittaa, etten ottanut muistiinpanoja tai edes nauhoittanut tilaisuutta. Onneksi Soini kävi Lontoon matkallaan myös BBC:n HardTalkissa. Sen kuunteleminen teki jytää. Ah, kun tuntui hyvältä.

Vielä tämä - Soini sanoi tykkäävänsä EU:sta, koska niin kauan kun EU on olemassa, Soinin puolueella on kannattajia ja Soinilla töitä. Myönsi siis haluavansa vain olla poliitikassa eikä oikeasti parantaa asioita. Ja puolue on täysin Soinin. Miksi hän nyt eroaisi, kun kaikki menee niin hyvin hänen puolueellaan? Kysyisin, miksi puolue on niin Soini-puolue? Miksi se on Soinille niin tärkeää, että Perussuomalaiset on hänen puoleensa? 

Mutta se haastattelu. Helmi: Teuvo Hakkarainen ei ole rasisti, koska ei ole sanonut olevansa rasisti. Se, että Hakkarainen päästelee rasistisia lausuntoja ei vaikuta hänen rasistisuuteensa ollenkaan. Riiiiiight.... Siis miten??

Huom. Näköjään tuli sitten ensimmäinen poliittinen postaus. 

Keksit.

Tänään tuli yliopistolla (pitää sitä kai yliopistoksi yrittää puheessakin kutsua, vaikka useimmiten kouluksi nimitän - ja sehän on väärin kun ei se mikään koulu ole vaan yliopisto...riiiight) hirmuinen makeannälkä ja sitä kautta myös leipomishinku. Tiesin, että aineksia ei kotona hirveästi ole - mutta leivontamargariinia oli kylläkin jääkaapissa odottamassa, muuten ei olisi onnistunut - mutta kyllähän aina jotain hyviä keksejä aikaan saa. Ja niin sai!

Kaurakeksit oli eka idea. Mut ei sittenkään. Ja sit muistin, että hei, meillähän on sitä tummaa sokeria (tästä lisää kohta) kaapissa ja se pitäisi käyttää, kun se viimeinen ostopäivä tai bästa före oli joulukuussa 2012. Hups. Mitä tehdä sillä sokerilla? Hmmm. Banaanileipää olisi kutkuttanut tehdä, mutta ylikypsiä banskuja on vähän hankala kaupasta löytää. Päädyin siis brown sugar cookieseihin. 

Brown sugar? Niin siinä pussissa lukee. Käyttäisin itse fariinisokerin tilalla sitä täällä, jos ohje fariinisokeria pyytäisi. Sellaiselta se vaikuttaakin. Mutta voihan se olla kans ruokosokeria. Tai muscovadosokeria. No ei se kyllä muscovadoa ole. Se nyt ainakin lukis pussissa, sen verran hieno sokeri se on. Tai ainakin eksoottinen. Mutta jos kiinnostaa tehdä, niin fariinisokeri on mun veikkaus. Tulee hyvii! Tavallisella sokerilla tulis varmaan ihan perus voikeksejä. Hyviä nekin varmasti.. Hmmm..

Mutta nyt se ohje. Tää löytyi googlettamalla Paula Deenin nettisivuilta. Tein itse puolikkaan annoksen ja sain 16 keksiä. Kokonaisesta ohjeesta olisi pitänyt tulla 4½ tusinaa. Ei ihan näin.

EDIT: alkuperäinen ohje käyttää self-rising jauhoja, missä leivinjauhe on jo mukana. Normaaleja jauhoja käyttäessä 1-2 tl on hyvä määrä leivinjauhetta. Jauhoja kuitenkin tulee aika paljon jos tekee taikinan kokonaisena.

250 g voita/margariinia huoneenlämpöisenä

2 kuppia* fariinisokeria

2 rkl vaniljauutetta

2 kananmunaa

2 kuppia* vehnäjauhoja
1-2 tl leivinjauhetta

(2 kuppia* pähkinöitä) 

Lämmitä uuni 190C. Kulhossa vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kermaiseksi seokseksi. Vatkaa mukaan vanilja. Lisää kananmunat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Lisää jauhot ½ kuppia kerrallaan vieläkin vatkaten. Sekoita mukaan pähkinät jos niitä haluat laittaa. 

Ruokalusikoiden avulla tee kekoja pellille. Keksit leviävät aika hyvin, että tilaa kannattaa jättää kekojen väliin. Kekoja ei tartte muotoilla mitenkään.

Paista uunissa 10-12 minuuttia, kunnes reunat ovat vähän tummentuneet. Mutta ei siis mitenkään tosi tummat. Noh. Kuvasta näkyy. Kullanruskeita kun ovat niin jebs.

*Kyseessä kun on jenkkiohje, niin mitat ovat tietenkin kuppeina. 1 kuppi on vajaa 2,5 desiä. En tiedä miten muuttuis keksien rakenne, jos vaan muuttaisi suoraan että kahden kupin sijaan laittaisi 5 desiä. WOW. Onpa kyllä paljon. Ei hirmu usein näitä keksejä ehkä kannatakaan tehdä... Mutta siis. Varmaan voi ajattella 1 kuppi = 2,5 desiä. 

Tänä aamuna.

Heräsimme ihan pilvessä. Kirjaimellisesti.

Suoraan ikkunasta ulos.

Alaspäin katsottuna.

Nyt on jo vähän kirkkaampaa sumua, mutta pilvessä ollaan silti.

Hih.

Ilmankierto. Vaihto? Ilmanvaihto?

Siis voi että tää aihe on nyt siis niin mediaseksikäs...

Aihetta ei tule edes Suomessa mietittyä, kun kaikki toimii, mutta täällä ei aivan mene niin. Asiat ei toimi. Onko tämä muka normaalia ihmisistä täällä?

Keskimmäisessä ikkunassa on jokin pieni ilmanvaihtotsydeemi, mutta se ei oikein näytä toimivan, kuten kuvista näkyy. Joka aamu herätään siihen, että ikkunoista ei näe ulos ollenkaan. Katon rajaan uhkaa myös tulla hometta, jos ei ole tarkkana kuin porkkana ja pyyhi sitä pois. Kosteutta on ja kertyy. Nytkin myös näkyy jo ikkunoissa alhaalla pientä huurustumista. 

MITEN EI OSATA RAKENTAA?!?

Varmaa on myös, että jos nyt menisin käymään keittiössä ja tulisin takaisin meidän huoneeseen, täällä haisisi tunkkaiselle. (Nytkin varmaan haisee, mutta enhän minä sitä haista kun täällä olen vain istuskellut ja lukenut.) Ei mun huoneelle Suomessa niin käynyt, vaikka ovi olisi kiinni ja itse olisi sisällä. Tai vaikka ei olisi ollut edes huoneessa. Kotiin kun tulee koulusta tai muuten vaan ulkoa, ja huone odottaa tyhjänä, niin ihan varmasti saa aukaista ikkunan ja tuulettaa. 

Ei toimi, ei.

In other news....

Tänään oli/on V:n syntymäpäivä. Suuria ei ollut suunnitelmia, kun toiveena oli kans vaan olla kotona ja levätä kiireiden jäljiltä. Eilen tein kakun - ok. Not a total success. Mutta kyllä se alas menee, nou hätä. (Pullat taitaa silti olla parhaiten onnistunein leipomiseni täällä, eikä ne edes kohonnu! Mutta hyviltä ne maistu. What is going on?) Ja tänään oli sit pihvien vuoro. Ostettiin (halpis)pihvit Tescosta sekä perunoita ja porkkanoita. Ja ai että oli hyvää!! Mmm. Om nom nom. Kyllä V osaa paistaa pihvit. Varmaan puhutaan tästä synttäriruoasta vielä pitkään. Ja varmaan tehdän mun synttäreille pretty much sama menu... Heh. 

Ja hei, tämä pihviateria oli siis HYVÄ. Ja HALPA. Se on se Lontoon hyvä puoli. Ruokaa saa halvalla, jos vaan viitsii ostaa. The saving grace of London? No ehkä kans tää sää, mutta siitä enemmän, kunhan saan kuvat iPodista siirrettyä koneelle. Ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Ah well. 

Iloista alkavaa viikkoa! (Mullakin alkaa taas luennot.. ja kiire. Mutta huomenna onkin Suomen oma Timo Soini puhumassa LSE:ssä. Siitä tulee mielenkiintoista. Vähintäänkin. Review to follow.)

Laskiainen.

Laskiaistiistaita vaan kaikille!

Näin laskiaisen kunniaksi halusin tehdä pullia. Miksi? En tiedä. En ole mikään hardcore pullafani. Enemmän tekee mieli leipoa kakkuja ja piirakoita. Ennen tätä olen tainnut vain yhden kerran leipoa pullia yksin. Muuten on ollut aina äiti tai mummo tukena ja turvana. 

Tekemässä sen oikein työn ja minä olen vain tullut syömään taikinaa. Kyllä. Pullataikinaa. Raakana. On mulla oudompiakin tapoja, nouhätä. 

Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan aivan mennyt kuin Strömsössä. Syytän siitä hiivaa. Kuivahiiva täällä on aivan kummallista, en ymmärrä miten se toimii. Taikina ei noussut ollenkaan. Pienenä osatekijänä saattaa tietenkin olla se, että en välttämättä vaivannut taikinaa ihan niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta vain pienenä osatekijänä. 

Maultaan nämäkään eivät kuitenkaan pettäneet. Ei ainakaan korvapuustit. Kanelia, voita ja sokeria vaan tarpeeksi sisään, niin khyl maistuu. V:kin myös hyväksyi ja totesi että hyviä on. Success?

Onneksi sunnuntaina on V:n syntymäpäivä niin pääsen omalle reviirilleni - (suklaa/nutella)kakku! 

Valitettavaa, mutta totta.

Takatalvi. Kuka tykkää takatalvesta? En minä ainakaan. Ehdin jo viikonloppuna äidille kerkailla, miten kävin aamulenkillä auringonpaisteessa ja ai että miten oli ihanaa. Se auringonpaiste hävisikin jonnekin sen viikonlopun mukana. Eilen satoi vettä ja tänään herättiin lumeen. Lumeen! Eikö tämä jo riitä. Masentaa jo kun ulos kattoo.

Okei. Siinä oli tarpeeksi valitusta. Ei tämä nyt niin paha juttu ole. Lämminhän se meinasi tulla, kun lenkillä kävin aiemmin. Ei silti haittaisi, jos ulkona näyttäisi enemmän tältä: