Stressi.

Pitäisiköhän mun yrittää keksiä vähän raflaavampia otsikoita? 

Toi ei nimittäin varmaan innosta teitä lukemaan..

Ensin tulee viesti, että on uusi postaus tai sitten huomaat että on uusi postaus ja sitten otsikkona onkin...

Stressi.

Ja tästäkin otan stressiä. 

Mitä te ajattelette mun otsikoista?

Töissä mua ärsyttää joidenkin rento asenne.

Mun tiskin espanjalainen kokki varsinkin...

Oih.

Mutta se on sitten kuitenkin yleensä hyvällä tuulella töissä.

Minä stressaan kun ei ole ruokaa pöydässä ja asiakkaat odottavat.

Stressaan lämpötiloista.

Siivouksesta.

Muiden käyttäytymisestä.

Ja sitten.

Pari päivää sitten multa katosi/varastettiin mun metro- ja opiskelijakortit.

Mysteeri on mitä niille oikeastaan tapahtui...

Varmaa on, että mulla ne ei ole.

STRESSI.

Metrokortin sain ilmoitettua nopeasti ja uusi on tulossa postissa.

Opiskelijakortin kävin tänään uusimassa.

Ja siitäkin tuli stressiä.

Voinko sanoa, että se on varastettu, kun en ole varma onko näin oikeasti tapahtunut?

Ajattelevatko ihmiset tiskin toisella puolella, että en ole pitänyt kortista huolta?

Ajattelevatko he, että olen huolimaton enkä välitä kortista?

Jep. Tiedän.

Pitäisköhän ruveta joogaamaan tai jotain, etten stressais ihan tyhmistä asioista?

Luottaisin, että asiat hoituu.

Siinä se on.

Luottamuksen puute.

Argh.

(Että tällaista tällä kertaa. Asiat on kyllä oikeasti hyvin, mutta tuo piti saada kerrottua. Häiden suunnittelukin etenee madon vauhtia, mutta hiljaa hyvä tulee?)

Ihan tööt.

Joka ilta, kun tulen kotiin, olen ihan tööt.

Olen hikinen, nihkeä ja ihan tööt.

Käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet.

Sitten haluan vain maata sängyllä.

Ja sitten menenkin jo nukkumaan.

Millekään muulle ei ole aikaa.

And that sucks.

Mutta enää vain vajaa kaksi kuukautta ja ollaan Jenkeissä.

Enää puoltoista kuukautta töitä.

Ei enää ensi kesänä.

Ei tätä.

Töitä kyllä. 

Tietenkin.

Mutta myös viikonloppuja.

Myös elämää.

Nyt yritän vielä katsoa hääjuttuja ja sitten...

Nukkumaan.

But you know me and sleep - we go together.

Viesti.

Yleensä kun menen töihin, sammutan kännykkäni kun laitan sen lokeroon. 

Kerran minulta kännykkä sammui työpäivän aikana eikä se ollut ollenkaan kiva juttu.

Näin estän sen.

Kun pääsen töistä, tai kun menen vaihtamaan vaatteet, laitan yleensä kännykän ensimmäisenä takaisin päälle.

Joskus näkyy, että on tullut maileja, harvoin tekstiviestejä (V kun on oikeastaan se ainoa joka niitä saattaisi laittaa ja hänkin on töissä ja tietää minun olevan..).

Tänään kännykkä piippasi auettuaan, että tekstiviesti oli tullut. 

Tekstiviesti oli kuin olikin V:ltä.

Siinä oli kehotus lukea mailit, kun vain ehtisin. 

Siellä olisi kuulemma jotain, mistä minä pitäisin.

Noh, minähän vain ajattelin, että kyseessä on jokin hassu eläinkuva, jonka V oli löytänyt.

Tykkään hassuista eläinkuvista.

Siksi V sellaisen saattaisi lähettää.

Mutta ei!

Se oli jotain parempaa!

V oli saanut sähköpostiinsa vahvistuksen meidän lennoista Seattleen!

YES!

Joko voisi olla syyskuu?