Pahoittelut blogihiljaisuudesta.
Tämä kesä on ollut jotenkin niin kumma.
Se vain meni ohi ja nyt on jo syksy.
Ja koko kesän odotin, että olisi jo syyskuu.
Laitan tuon piikkiin tämän hiljaisuuden.
Ei sillä että töistä olisi saanut mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa saanutkaan.
Paitsi vikalta päivältä.
Pomo yllätti siis ihan kokonaan.
Ennen kuin lähti päivältä kotiin, niin piti pienen kakkuhetken minun ja V:n kunniaksi.
Ja yhden A:n, joka oli lähdössä muutama päivä meidän jälkeen.
But you know, whatever.
Kakun päälle oli suklaakuorrutteella kirjoitettu "Thank You".
Sitten hän kiitti meitä työstä, jota olimme tehneet.
Ja. JA!
Halasi minua.
Ja hän ei siis halaa.
Olin oikeasti sanaton.
Sanaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti