Äsken vielä sadepisarat ropisivat ihanasti ikkunaan ja tuuli heilutteli puita, mutta nyt on jo tyyntä ja pilvien välistä pilkahtaa kirkasta valoa. Höh. Sade olisi voinut vielä jatkua. Pidän sadesta. Ja tuulesta. Tietenkin, jos kovassa sateessa ja tuulessa joutuu taistelemaan huonoissa vermeissä ja heikon sateenvarjon turvin, se ei ole kovin hauskaa. Jos kuitenkin on oikeat varusteet päällä, niin kaikki säät ovat mahtavia. Ja mikäs tässä minulla sängyllä istuessa on kuunnella sadetta. Tai pikkulintujen laulua. Mieluummin sadetta. Pikkulinnut vain ovat ärsyttäviä. Sade oli paljon miellyttävämpi soundtrack opiskelulle, jota jatkankin tästä aivan kohta. Isaiah Berlin ja hänen teoriansa negatiivisesta ja positiivisesta vapaudesta on itse asiassa aika mielenkiintoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti