Olen tänä keväänä miettinyt ajankäyttöä.
Kandista stressaaminen ja sen kirjoittaminen on saanut minut vihdoin huomaamaan,
että asioihin löytyy aikaa.
Olen enemmän käyttänyt aikaa stressaamiseen kuin itse tekemiseen.
Monta asiaa olisin ehtinyt tehdä, jos vain olisin tehnyt.
Enkä miettinyt tekemistä.
Kandi on myös luistanut hyvin, kun olen vain tehnyt.
Ja V varmistanut, etten ole livahtanut Youtubeen tai muualle.
Kotona olikin parempi opiskella kuin koulussa.
Whoda thunk it?
Vasta kolmannen vuoden keväällä olen tämän älynnyt.
Wuhuu.
Onneksi on vielä maisteri jäljellä, niin voi tätä uutta oppimaa käyttää vielä hyväkseen.
Ettei nyt ihan turhaan..
Nyt menen kuitenkin nukkumaan, että huomenna jaksaa herätä
ja olla ahkera.
Ollaan siis näin lähellä loppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti