Pahoittelen järkyttävän pitkää hiljaisuutta. Ja muutenkin koko tämän vuoden vähiä postauksia. Blogi on kuitenkin kiva. Kaikillahan pitäisi olla se joku luova puoli, ja ehkä tämä voisi olla se minun. Sanojen tuottaminen. Sanat ovat niin mielenkiintoisia. Suomeksi ja englanniksi. (Varoitus: tästä tulee höpöttely-postaus. Tai englanniksi - rambling.)
Tänään pidin oikeasti taukoa pänttäyksestä ja vain olin. Aamulla heräsin ensimmäisen kerran kuitenkin jo klo 6. Ja sitten klo 8. Yritin kuitenkin nukkua - miksi herätä nyt, vaikkei enää nukuta, kun voi luvan kanssa nukkua pitkään? Ja vieressä olija ei ainakaan ollut heräämässä. Yhdeksän jälkeen piti kuitenkin herätä. Ei sitä osaa enää nukkua pitkään. Voisin sanoa, että apuva vanhaksihan tässä tulee tarkoittaen, että aikaisin herääminen on huono asia. Mutta ei. Olen niin iloinen, että olen voinut muuttaa rytmini tähän. Aikaisin kun herää, tuntuu että päivä on vielä edessä ja vaikka mitä voi tehdä. Ei ole menettänyt mitään.
Tekemisestä puheen ollen... Seuraan nykyään todella monia blogeja. Kevään aikana havaitsin, että ne ovat todella iso häiriötekijä elämässäni. Olen myös kokeiden aikana miettinyt ylppäreitä. Silloin luin niin ahkerasti. Olin kirjastossa koko päivän. Mietin, miten onnistuin? Itsekuri on selkeästi ollut parempaa, totta, mutta silloin oli myös niin paljon vähemmän häiriötekijöitä. Opiskelin kirjoista. En tietokoneelta. Minulla ei ollut omaa konetta. Ei ollut Youtubea. Ei ollut blogeja. Olin päästänyt hirveästi häiriötekijöitä elämääni. Luin, mitä muut tekivät elämällään, mutta en välttämättä tehnyt mitä itse halusin. Ei ole aikaa, väitin itselleni.
On! Aikaa on. Käytin sitä vain väärin. Päätin siis olla lukematta blogeja kokeiden aikana. Sivut on blokattu. Eikä ole edes ollut vaikeaa! En kaipaa niitä. Tietenkin Youtubesta on tullut isompi ystävä, mutta olen paljon parempi suuntaamaan huomioni tärkeämpiin asioihin. Vähitellen hyvä tulee. Ja hyvältä tuntuu.
Tänään meinasi kuitenkin tulla tenkkapoo, kun mietin mitä tehdä, kun en lue. En halunnut olla koneella ja katsoa jotain. Olin jo katsonut Greyn anatomian finaalin. Snif, is all I'll say. Mitä muuta? Ei ole kirjojakaan kirjamuodossa, mitä lukea. Mutta! Minulla on P. G. Wodehousen Jeeves&Wooster -tarinoita ebookina. Ja ah, ne ovat jotain niin ihanaa. Kieli kirjoissa on melkein kuin yksi päähenkilö. Wodehouse osaa käyttää englantia niin hyvin. Kirjoja voisi lukea melkein vaan kielen takia. Ei kuitenkaan tarvitse, sillä sisältö on upeaa. En osaa tarpeeksi kehua Wodehousea. Tietenkään en ole lukenut kirjoja suomeksi. Suomentajalla on kyllä aivan huikea tehtävä yrittää tuoda se sama henki, mikä kirjoissa on englanniksi, suomen kieleen. Eivät kaikki osaa englanniksi kirjoittaa kuten Wodehouse, eivätkä kaikki osaa suomen kieltä kuten sitä voisi. Itse en ainakaan osaa. Suomen kielestä saisi myös yhtä herkullista, kuin Wodehousen englanti.
Ja suomen kielestä pääsemmekin tähän hetkeen. Ja otsikkoon. Joko mietitte, otsikko ei Jenni hei yhtään liity siihen, mitä olet kirjoittanut... Totta. Nyt vasta muistin, mikä otsikko edes on. Mutta varoitin alussa, että tästä tulee höpötystä. En kyllä tykkää yhtään sanasta höpötys. En tässä yhteydessä. Ei tämä ole höpötystä. Tämä on rambling. Melkein päätöntä kirjoittamista. Kuuntelen nyt Euroviisuja. En ole katsonut sitä useasti. Johtuisikohan siitä, että Suomessa se näkyy yleensä tosi myöhään. Vai onko mulla vaan sellainen mielikuva? Eestin edustaja lauloi eestiksi ja oli pidin siitä. Se kuulosti niin tutulle. Noh haloo Jenni. Tiedän, tiedän. Se ei ollut pointtini. Ajattelin, että olisi kiva kuulla suomea Euroviisuissa. Ja siitä pääsin suomen kieleen. Ja Wodehouseen. Ja tänne blogiin.
Olen nimittäin huomannut, että vaikka joka päivä puhun suomea, niin sanat unohtuvat. Kotielämän ulkopuolella englanti on tietenkin pääkieli. Hankalinta on yrittää puhua suomeksi opiskeluista. Ehkä blogin avulla pystyn ylläpitämään ja laajentamaan suomen sanastoani. Kun menin Ranskaan vaihtoon, odotin innolla, että suomen kieleni huonontuisi. Se olisi ollut merkki menestymisestä. Olisin niin hyvin oppinut ranskaa ja käyttänyt sitä, että suomi unohtuisi. Nyt kun jotkin sanat ja lauserakenteet unohtuvat, en ole ollenkaan niin iloinen siitä. Se vähän pelostuttaa. Euroviisutkin kirjoitin tähän ensiksi eurovision laulukilpailuna. En muistanut euroviisuja.
Euroviisuista puheenollen, Romania - mitä ihmettä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti